maanantai 12. maaliskuuta 2007

Menneen talven lumia sataa kaatamalla

Melkein olen selvinnyt siitä palautettavasta harjoituksesta ja 7 tunnista luentoja Taikissa. Melkein, sillä vielä pitäisi pinnistää harjoitus valmiiksi. Koska aikaa on kokonaiset 30 minuuttia, bloggaan rennon rauhallisesti täällä työhuoneessani. Rennon rauhallisesti, tuskin. Olisittepa kuulleet, kun vuodatin kaikkia elämäni epäkohtia puhelimessa Misulle. Kaikki kilometrin säteellä kyllä kuulivat. Kai se sitten kuitenkin on niin etteivät ongelmat kasannu, niitä vain tietyssä mielentilassa kaivetaan esiin puitten takaa ja kivien alta. Paitsi että luennoitsijat olivat maaiman huonoimpia, luokkahuone kylmä, ratikka myöhässä, pankkikortti kotona, ratikka liian täynnä, pää kipeä ja nälkä kova, niin lisäksi pitää tietty raivota sille miehelle.

Mies on joku sellainen vanha tuttu, joka nykyään on ystävän poikaystävän kaveri ja sitä kautta minulle näiden vuosien jälkeen kantautuu valitusta epäreilusta kohtelusta. No, jos ihan täysin puun takaa yht'äkkiä halutaan olla vakavissaan, kun aikaisemmin ollaan käyty bisneslounailla, niin kyllähän se vähän säikäyttää. Vähän niin kuin 12 tekstiviestin pituinen runo minun ja miehen ensimmäisestä tapaamisesta yhteisten tuttujen bileissä ennen yhtiäkään treffejä. Eikä niitä tosiaan koskaan sitten tullutkaan. Kolmas taas on ollut sitä mieltä, että ollaan seurusteltu kun ollaan kerran pidetty käsistä kiinni toisiamme. Metkaa kun en omien laskujeni mukaan ole seurustellut yli neljään vuoteen eikä minkäänlaista aikomusta ole siviilisäätyä muuttaakaan.

Mitä vaikeampaa, sitä parempaa tulosta.

Ei kommentteja: