Afraid of Everyone

I acted on it.

I need a change and hope a gradual one will to the trick, that I don't have to jump out of this life and start a whole new one.

I started a new hobby, which probably does not seem anything big, but is very much so. Starting something from the beginning is not easy for a control freak like me. It is so hard to accept that learning is a process which includes mistakes and in this case wrong positions, steps, hits, kicks and so on.

Doing something I am not good at makes me feel so vulnerable, and I hate that feeling. And it is not as if I don't feel vulnerable in my normal everyday life already. At least in this new hobby of mine I can see the hits coming at me, predict them on others behavior.

I would give so much to be able to dodge the bullet in real life too. But it's too late this time. I hope I heal. I know it won't be as fast as the bruising from last nights training, but a year, five, ten years?

Please, I want to get over it!

Anyone's Ghost

I should start something new, and fast. This old thing is just not doing it for me anymore. I'm in such a crisis, like never before. Still, I can't really point out the problem. From outside everything is perfect. I have a good job and people are very happy with my performance. I make enough money. I'm finally healthy. I have lots of nice friends around me, old and new. My family loves me. (The list goes from less important to more important, so that you don't think my priorities are the problem...)

I'm stressed out and never have enough time to see friends or just relax. That is nothing new, and I doubt that is the thing that is wearing me out.

Something is. Badly.

And it is not as if he is helping...

.. but she made her bed, even if the change was slim...

Just spent some of my precious time reading my old posts. It is a disgrace how little I have changed since. I am at the office on Sunday trying to write despite being tired as hell. I am in the same situation with my Doctoral thesis as I was with my master's thesis back in the 2007. I bet I'm writing my other doctoral thesis in 2014. I never ever learn, do I?

Someone should come here to the office and just shoot me of my misery! Or something.

Better than love

After a long period of bad news and fighting against something/everything I am starting achieve/receive. Regarding good news, this must one of the best weeks ever. Firstly, I got funding for another two years and for going abroad to the grand U.S.A. Secondly, the exchange in my dream school is going forward on a level I never imagined possible. It is actually more likely to happen than not happen. I can't believe it! Also, two new lives were born this week. I haven't seen them, but they are already in my life and in my heart. Oh, love!

The pain I wrote about at the beginning of this year is still here, but according to the doctor, it's going away , it's leaving me and letting me live/move.

How I wish my heart would heal too, but I have lost hope. I know it's me, and it will always be that way. It's not about finding the one, it's about being born again, starting from the beginning and we all know that's not possible. We have the baggage and we carry it till the end. I can look different, but I can't be different.

You've Got the Love

I thought I knew pain, but how I am currenty being corrected! There are levels I hadn't played before. I mean, I know this won't kill me, but I sure have moments when I wish it would. Luckily there is a level up I can go on pain killing too, but surely it would mean something that would have a pretty high street value. Like I would be able to pay away my mortage. Currently, I could consider selling my flat to get rid of this pain.

Luckily it seems that these pain killers do the trick. I'm not fine, I'm not going to the gym anytime soon, I wouldn't even consider taking a long walk, but I can think of things other than the pain. The only good thing about this situation is the fact that this what I'm having is not cronic and I'll be fine. Eventually.

Not soon enough though. This is not good for my getting into shape - project. I'm forced to start counting calories, when I would love to drown my selfpity into a swimming pool of chocolates, ice cream, cookies, well anything sweet.

Now I have music to comfort me. I love Spotify!

Att ge sig själv en chans

Pienet asiat voivat olla niin isoja asioita. Pienen pieni muutos ja kaikki muuttuu, ruumis, mieli, tulevaisuus. Toisaalta taas mikään muu ei ole muuttunut kuin tietoisuuteni siitä mitä lähiaikoina tulee tapahtumaan tai voi tapahtua. Vähän niin kuin syntymäpäivä: eihän silloin oikeasti ole kuin päivän edellistä vanhempi. Ei nämäkään asiat eilen muuttuneet, ne ovat koko ajan matkanneet kohti tätä hetkeä ja jatkavat samaa vauhtia kohti kohtaloaan välittämättä tietoisuudestani.

Olen aina olevinani niin vahva. Ja olenhan minä. Tälläisinä hetkinä kuitenkin löydän itseni toivomassa ihmettä, joka tulisi, ottaisi kiinni kädestä ja vakuuttuisi kaiken kääntyvän vielä hyväksi. Sanovan, että tästäkin selvitään. Yksin sitä niin helposti ottaa kiinni negatiivisesta ajatuksesta ja pyörittää sitä pyörittämistään.

Tällä hetkellä tiedän mitä elämältä haluaisin. Osaan voin vaikuttaa ja vaikutan. Osalle en voi mitään, voin vain toivoa ja odottaa. Yhdelle asialle voisin jotain tehdäkin jos osaisin uskoa mahdollisuuteen. En usko ja jään tähän.

On näistä ennenkin selvitty. Yksin.

Och vi har en mikroskopisk chans att bli gamla tillsammans

Paljon paremmin ja kovempaa.

Så nära får ingen gå

Miten sitä voi koskaan olla tyytyväinen itseensä kun kuulee jatkuvasti muilta olevansa liian sitä ja liian tätä? Olen liian onneton ystäväksi. Kohta olen kuulemma myös liian vahva ja treenattu kelvatakseni yhdellekään miehelle. Viimeinen näistä ei kauheasti pelota, olen jo kauan tuntenut olevani liian jotain miehille. Ainakin niille, joista voisin edes kuvitella kiinnostuvani. Liian onneton ystäväksi sen sijaan on kurja olla. Pelkään kai myös pienen joukon saavan aikaan joukkokatoamisen.

Luulin olevani onnellisempi kuin vuosiin. Luulin olevani tasaisempi ja tyynempi kuin vuosiin. Olen kevyempi kuin vuosiin, mutta sekin on sitten huono asia. Luulin olevani matkalla oikeaan suuntaan.

Luulin olevani onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Ajattelin etten ole täydellinen, mutta uniikki ja opin rakastamaan itseäni. On kai taas opeteltava uudestaan. Huomenna on varmasti parempi. Voinen odottaa sinne asti.

Special needs

Onneksi ei edes tule kiire tämän artikkelin kanssa. Onneksi ei edes ahdista. Ainoat hyvät puolet tässä viikossa on siinä, että ystävä sai töitä ja toinen ystävä esitti väitöskirjatekeleensä viimeisen kerran ennen esitarkastusta. Onneksi osaan iloita muiden puolesta, muutenhan elämä menisi hankalaksi. Jollakulla kun menee aina paremmin kuitenkin...

Viime aikoina on tullut pohdittua asiaa ja toistaiseksi olen päätynyt siihen, että kateus perustuu omaan riittämättömyyden tunteeseen. Jos ei itsellä ole kaikki kunnossa, huomaa muiden onnen hetket niin helposti ja vielä helpommin niitä pitää esteinä omalle onnelleen.

Onneksi olen melko tyytyväinen omaan elämään. Lupasin tänään väitöskirjan ohjaajalleni ensimmäisen version tänä keväänä. Ensimmäinen versio tarkoittaa valitettavasti vasta ns käsikirjoitusta, jolle tullee pituutta 30-40 sivua. Kuntoon -projektikin on edennyt mukavasti treeni kerrallaan. Tänään onkin muuten viikon ensimmäinen treenitön päivä, mikä on kauheaa ja vaikeaa ja stressaavaa sekä vielä turhauttavaa.

Olen niitä ihmisiä, jotka tekevät määrätietoisesti kaikkensa saadakseen sen mitä haluavat. On vain valitettavan helppoa kadottaa kosketus siihen mitä oikeasti haluaa. Tiedän haluavani takaisin vanhaan kuntooni ja tiedän olevani taas se ihminen, joka nauttii urheilusta. Siitä en siis ole olenkaan huolissani. Työn suhteen en ole niin varma. Haluanko oikeasti elää tällaista loputtomien dedisten jatkuvaa metsästystä? Onko tämä nyt oikeasti tärkeintä elämässä? Tätä hommaa ei voi tehdä ns vasemmalla kädellä, vaan tälle on annettava kaikkensa.

Mitä jos panostaisi ihmistuhteeseen? Tai edes sellaisen hankkimiseen? Olisiko se siinä?

You don't know love like you used to

On myönnettävä. Tuntuu enevässä määrin siltä, että tuhlaan elämääni.

If there is a rocket, tie me to it

Tänään on vaikeampi olla niin positiivinen. Ajatukset pyörivät ihan väärissä asioissa, vaikka keskipisteessä pitäisikin olla vain ja ainoastaan konferenssipaperi. Olisi pitänyt jäädä kotiin silloin. Olisi todella paljon vähemmän ajateltavaa. Eikä missään tuntuisi miltään. Tunteet ja ajatukset ovat haitta silloin kun on 10 sivua kirjoitettavaa ja kolme päivää aikaa.

Unohdin kalsaritkin kotiin. Kuinka ihmeessä tarkenen illalla kävellä kotiin?

Paluu / risteyksessä

On tosi vaikeaa kirjoittaa samaan aikaan mitään muuta väikkärin lisäksi. Ei niin, että olisin mitään väitöskirjaakaan juuri ehtinyt kirjoittaa. Jotain minä kuitenkin olen ajallani tehnyt. Johonkin se on kadonnut. Pääosin muistan eläneeni sen. Jotain toivoisin toki unohtavanikin. Pääasiassa olen puhunut ihan höpöjä, mitä vastapuoli ei luultavasti kuitenkaan muista.

Jotain olen yllättäen huomannut syksyn aikana unohtaneenikin. Olen oppinut unohtamaan kuinka paljon kaikki voi sattua ja keskittynyt siihen kuinka paljon elämä voi antaa. Tunteminen hyökkää päälle ja hukuttaa, mutta siitäkin olen oppinut nauttimaan.

Olen elossa. I'm so fucking alive it hurts. Nicely.

Jos haluat pelastaa maailman, pelasta itsesi

Krapulapäivänä elämässä ei tunnu olevan ollenkaan järkeä. Ei minkäänlaista. Ollenkaan. Yhtään.

Viski on saatanasta. Työkavereiden kanssa viskin maistelu on maailman huonoin idea. Ok, maailman toisiksi huonoin idea, huonoin olisi ehdottomasti tulella leikkiminen työkavereiden kanssa. Mistä lie tullut mieleen tuokin ajatus...

Ja työkaverit on työkavereita ei missään nimessä kavereita. Listaan -en koskaan sekaannu- voi lisätä uuden: työkaverin veljet. Juu ei. Lähtökohtaisesti se on tietenkin mielessä, ainahan meillä sinkuilla on mielessä. Niinpä niin.

Joku kadun asukki tuli illalla pyytämään rahaa ruokaan. En antanut, ostin sille ruokaa. Ei se ollut ollenkaan niin kiitollinen kun voisi olettaa. Maito ei kelvannut, olisi pitänyt olla mehua. Kiitosta sai pyytää erikseen. Jäipä siitäkin hyvä mieli. Tästä lähtien lahjoitan rahaa tilille tai unohdan kokonaan maailman pelastamisen. Nyt voisin laittaa rahaa Mayanmarin uhreille eli käytännössä sotilasjuntalle lisää liksaa tai kivoja energiakeksejä.

Missään ei ole mitään järkeä!

Aamutv

Meillä on kuri päässyt heltiämään projektiryhmässä, meitä on minä ja projektipäällikkö. Olin tänään paikalla kaksikymmentä minuuttia myöhässä ja totesin pomolle vain, "Hups". Jos kuri olisi kovempi, pystyisin raahautumaan ajoissa. Helppoa se ei ole, sillä olen aamuisin unohtunut keittiöön nauttimaan aamuohjelmasta. Olli ja Kalle sekä Pirjo ja Varjo tarjoavat viihdykettä joka aamu 07-09 välillä.

Eilen ohjelmassa oli leikkimielistä tappelua. Tänään olivat Olli ja Kalle uskaltautuneet aidan tälle puolelle syömään. Kaksi ohimenevää labbista saivat rohkeat syöksymään Pirjon ja Varjon seuraksi takaisin Venäjälle, aidan toidelle puolelle. Kyseessä on siis 4 cityjänistä, ei niitä kaupungin aseen tähtäimessä olevia kaneja. Tuntuvat asustavan Venäjän suurlähetystön aidatulla alueella. En vielä erota jäniksiä toisistaan, joten nimet on käytössä fiilispohjalta. Kalle on ehdottomasti aina se hurjin ja Varjo se, joka keskittyy tyytyväisenä syömään.

Huomenna ja keskiviikkona voinen tarkastella jänisten sijaan sikoja. Tuhansittain sikoja! 363 päivänä asujaimistoni on ihana ja rauhallinen, kaksi seuraavaa päivää ovat poikkeus. Meteliä, kusta ja roskia riittää.

If you want to complain, I'm not the complaint department

Rakastan työtäni - haluan uuden työn
Minulla on varaa shoppailla ja matkustella - haluan lisää palkkaa
Haluan asua kaupungissa - rakastan maaseutua ja luontoa
En halua olla työnarkomaani - teen yli 60 tuntia per viikko
Rakastan iPodiani - en ole brandien orja
Jaksaisin tehdä pitempääkin päivää -en jaksa tehdä näin pitkää päivää

Me ollaan niin komplekseja kaikki.

Hit me baby one more time

Edelleen sinkku. Ilmeisesti yllättävän onnellisesti ja normaalia vähemmän epätoivoisesti. Kaikki pariutuneet tuntuvat olettavan sinkkuuden olevan enemmänkin ympäristön sanelema pakkotilanne kuin jonkun itse valitsema olotila. Kuinka muuten voisi tulkita jatkuvan mahdollisten kumppaneiden tarjoamisen? Viikonloppuna minulle tarjottiin ainakin kahta. Lisäksi jokunen tarjoutui pelastamaan minut vähintään hetkeksi* tästä kylmästä ja ankeasta sinkkuuden ansasta.

Kaiken lisäksi sinkun oletetaan metsästävän kaikkea mikä liikkuu. Sinkkua pelätään omien miesten ja kavereiden puolesta. Pakostakin pohdin johtuuko tämä minusta vai mahdollisesti pariutuneiden omista hurjista sinkkuajan kokemuksista. Ehkä aika kultaa muistot? En minä ainakaan koskaan aikaisemminkaan ole kenenkään miestä vienyt, joten maineeni voisi olla ainoastaan liioiteltu ilman todellisuuspohjaa.

Kaverit, kavereiden poikaystävät, kavereiden kaverit (tiettyyn rajaan asti) ja pienten lasten isät ovat jopa meille seksinnälkäisille sinkuille pyhiä. Ainakin minulle.

Pari anteeksipyyntöä ei olisi pahitteeksi.

* Niin juuri, pikaista seksiä.

Call on me

Ei miulla edelleenkään ole mitään sanottavaa. Katsokaa Pradan ehdotuksia syksyn pukimiksi.

Kulutan, siis olen.

Enkä ole ollenkaan turhautunut siihen ihmisten välinpimättömään kulutusjuhlaan. Kieltämättä joudun itsekin uudistamaan vaatetustani työmatkojen takia, mutta elintarvikkeissa sentään kulutan reilusti ja ympäristöä säästävästi. Työmatkallekin on lennettävä. Ahdistus!

SE on jo täällä - kauniimpana kuin koskaan

Kent -Ingenting

No, I don't wanna read your thoughts anymore

Interpol; The Heinrich Maneuver