Jos haluat pelastaa maailman, pelasta itsesi

Krapulapäivänä elämässä ei tunnu olevan ollenkaan järkeä. Ei minkäänlaista. Ollenkaan. Yhtään.

Viski on saatanasta. Työkavereiden kanssa viskin maistelu on maailman huonoin idea. Ok, maailman toisiksi huonoin idea, huonoin olisi ehdottomasti tulella leikkiminen työkavereiden kanssa. Mistä lie tullut mieleen tuokin ajatus...

Ja työkaverit on työkavereita ei missään nimessä kavereita. Listaan -en koskaan sekaannu- voi lisätä uuden: työkaverin veljet. Juu ei. Lähtökohtaisesti se on tietenkin mielessä, ainahan meillä sinkuilla on mielessä. Niinpä niin.

Joku kadun asukki tuli illalla pyytämään rahaa ruokaan. En antanut, ostin sille ruokaa. Ei se ollut ollenkaan niin kiitollinen kun voisi olettaa. Maito ei kelvannut, olisi pitänyt olla mehua. Kiitosta sai pyytää erikseen. Jäipä siitäkin hyvä mieli. Tästä lähtien lahjoitan rahaa tilille tai unohdan kokonaan maailman pelastamisen. Nyt voisin laittaa rahaa Mayanmarin uhreille eli käytännössä sotilasjuntalle lisää liksaa tai kivoja energiakeksejä.

Missään ei ole mitään järkeä!

Aamutv

Meillä on kuri päässyt heltiämään projektiryhmässä, meitä on minä ja projektipäällikkö. Olin tänään paikalla kaksikymmentä minuuttia myöhässä ja totesin pomolle vain, "Hups". Jos kuri olisi kovempi, pystyisin raahautumaan ajoissa. Helppoa se ei ole, sillä olen aamuisin unohtunut keittiöön nauttimaan aamuohjelmasta. Olli ja Kalle sekä Pirjo ja Varjo tarjoavat viihdykettä joka aamu 07-09 välillä.

Eilen ohjelmassa oli leikkimielistä tappelua. Tänään olivat Olli ja Kalle uskaltautuneet aidan tälle puolelle syömään. Kaksi ohimenevää labbista saivat rohkeat syöksymään Pirjon ja Varjon seuraksi takaisin Venäjälle, aidan toidelle puolelle. Kyseessä on siis 4 cityjänistä, ei niitä kaupungin aseen tähtäimessä olevia kaneja. Tuntuvat asustavan Venäjän suurlähetystön aidatulla alueella. En vielä erota jäniksiä toisistaan, joten nimet on käytössä fiilispohjalta. Kalle on ehdottomasti aina se hurjin ja Varjo se, joka keskittyy tyytyväisenä syömään.

Huomenna ja keskiviikkona voinen tarkastella jänisten sijaan sikoja. Tuhansittain sikoja! 363 päivänä asujaimistoni on ihana ja rauhallinen, kaksi seuraavaa päivää ovat poikkeus. Meteliä, kusta ja roskia riittää.

If you want to complain, I'm not the complaint department

Rakastan työtäni - haluan uuden työn
Minulla on varaa shoppailla ja matkustella - haluan lisää palkkaa
Haluan asua kaupungissa - rakastan maaseutua ja luontoa
En halua olla työnarkomaani - teen yli 60 tuntia per viikko
Rakastan iPodiani - en ole brandien orja
Jaksaisin tehdä pitempääkin päivää -en jaksa tehdä näin pitkää päivää

Me ollaan niin komplekseja kaikki.

Hit me baby one more time

Edelleen sinkku. Ilmeisesti yllättävän onnellisesti ja normaalia vähemmän epätoivoisesti. Kaikki pariutuneet tuntuvat olettavan sinkkuuden olevan enemmänkin ympäristön sanelema pakkotilanne kuin jonkun itse valitsema olotila. Kuinka muuten voisi tulkita jatkuvan mahdollisten kumppaneiden tarjoamisen? Viikonloppuna minulle tarjottiin ainakin kahta. Lisäksi jokunen tarjoutui pelastamaan minut vähintään hetkeksi* tästä kylmästä ja ankeasta sinkkuuden ansasta.

Kaiken lisäksi sinkun oletetaan metsästävän kaikkea mikä liikkuu. Sinkkua pelätään omien miesten ja kavereiden puolesta. Pakostakin pohdin johtuuko tämä minusta vai mahdollisesti pariutuneiden omista hurjista sinkkuajan kokemuksista. Ehkä aika kultaa muistot? En minä ainakaan koskaan aikaisemminkaan ole kenenkään miestä vienyt, joten maineeni voisi olla ainoastaan liioiteltu ilman todellisuuspohjaa.

Kaverit, kavereiden poikaystävät, kavereiden kaverit (tiettyyn rajaan asti) ja pienten lasten isät ovat jopa meille seksinnälkäisille sinkuille pyhiä. Ainakin minulle.

Pari anteeksipyyntöä ei olisi pahitteeksi.

* Niin juuri, pikaista seksiä.

Call on me

Ei miulla edelleenkään ole mitään sanottavaa. Katsokaa Pradan ehdotuksia syksyn pukimiksi.

Kulutan, siis olen.

Enkä ole ollenkaan turhautunut siihen ihmisten välinpimättömään kulutusjuhlaan. Kieltämättä joudun itsekin uudistamaan vaatetustani työmatkojen takia, mutta elintarvikkeissa sentään kulutan reilusti ja ympäristöä säästävästi. Työmatkallekin on lennettävä. Ahdistus!

SE on jo täällä - kauniimpana kuin koskaan

Kent -Ingenting

No, I don't wanna read your thoughts anymore

Interpol; The Heinrich Maneuver

Nenäliinojen keskeltä

Matka meni hyvin. Kaupunki oli paljon parempi kuin osasin odottaakaan ja konferenssissa oli tarjolla luksusta, josta tälläinen tavallinen typykkä on aikaisemmin vain haaveillut. Hotelli oli keskustassa ja kaikki kaupat ja ihanat baarit olivat kulman takana. Se oli kerrassaan mahtavaa!

Nyt ollaan kuitenkin kotona. Kipeenä. Ensimmäinen jatko-opiskelukurssi on muuten tehty! Stressi kaikista niistä suorittamattomista on helkutinmoinen. Ja väikkäri, se on AAARGH! Sitä ei yllättäen vielä ole, opiskeluhan alkoi virallisesti vasta viime viikolla. Ensi viikolla pitää kuitenkin esittää tutkimusaihe koko laitokselle. AARGH!

Tätä kirjoitusta hakataan keskiyöllä ikkunan alla lattialla. Ilmainen ja vapaa langaton verkko on tässä kaikkein vahvimmillaan. Hitto, olen vuoden maksanut netistä, vaikka ilmainenkin on olemassa. Tässä se toimii katkeamatta. Keskusta-asumisen etuja!

The heinrich manouver

Kun työkseen kirjoittaa, ei tunnu jäävän voimia tai ajatuksia vapaa-ajan kirjoittamiseen. Eikä minulla sitä paitsi juuri ole vapaa-aikaa. Turussa olin työmatkalla ja siihen sisältyi mukava risteily, joka käväisi Naantalissa asti.

Pari viikkoa sitten kävin ystävän luona Vuosaaressa. Siellä riittää rakennettua kaupunkimaisemaa. Muutin 7 vuotta sitten Vuosaareen ja täytyy sanoa, että nykyään kyseessä on ihan toisenlainen paikka, ei vierailulla tunnista paikaksi, jossa ennen asui. Luontoa sentään löytyy edelleenkin.


Eilen pukeuduin sadetakkiin ja uskaltauduin kaupungille. Sade ja aurinko saivat aikaan sateenkaareen. Espalla oli tyhjää ja hienoa, vaikka viereisellä kadulla valtaajaat juhlivatkin mökänsä tahdissa.

Why can't we just play the other came?

You´re coming with me
Through the aging, the fearing, the strife

It's the smiling on the package
It's the faces in the sand
It's the thought that moves you upwards
Embracing me with two hands

Right will take you places
Yeah maybe to the beach
When your friends they do come crying
Tell them how your pleasure's set upon slow-release

Hey wait
Great smile
Sensitive to fate, not denial
But hey who's on trial?

It took a lifespan
With no cell mate
The long way back
Sandy, why can't we look the other way?

We speaks about travel
Yeah we think about the land
We smart like all peoples
Feeling real tan

I could take you places
Do you need a new man?
Wipe the pollen from the faces
Make revision to a dream while you wait in the van

Hey wait
Great smile
Sensitive to fate, not denial
But hey who's on trial?

It took a lifespan
With no cell mate
the long way back
Sandy, wait why can't we look the other way?
You're weightless; you are exotic
You need something for which to care
Sandy, why can't we look the other way?

Leave some shards under the belly
Lay some grease inside my hand
It's a sentimental jury
And the makings of a good plan
You've come to love me lightly
Yeah you've come to hold me tight
Is this motion everlasting
Or do shudders pass in the night?

Rosemary, oh Heaven restores you in life

I spent a lifespan with no cell mate
The long way back
Sandy, why can't we look the other way?
You're weightless, semi-erotic
You need someone to take you there
Sandy, why can't we look the other way?
Why can't we just play the other game?
Why can't we just look the other way?
Interpol, Evil

Mä haluun et sä haluut et mä haluun

Madonnan ehdottamasti paras biisi, kiitos Massive Attacin.

Jokaisella sydämenlyönnillä (parasta juuri nyt)

Keltaisia tyyppejä

I'm Lisa, who are you? by NoHomers.net

Who wants to live forever?

Tutkijat pukkaavat mitä positiiviisempia tutkimustuloksia ilmoille. Ensin kehuttiin esikoista älykkäimmäksi ja nyt on löydetty luomien määrän ja eliniän pituuden välinen yhteys DNA:n kestävyyden kautta. Hesarissa kerrottiin eilen, että ihmisillä, joilla on yli 200 luomea on eliniänodote 6-7 vuotta korkeampi kuin ihmisillä, joilla on vähemmän luomia. Ha, minulla tuo 200 tulee täyteen jo laskettaessa luomet käsistä. En kyllä tiedä haluanko elää noita 6-7 vuotta, kun ne kuitenkin lisätään sinne loppupäähän. Jos se lisättäisiin vuosien 20-30 väliin, niin ottaisin mieluusti vastaan!

Because I want you!

Viidennen torkkuhälytyksen jälkeen jaksoin vihdoin nousta katsottuani puhelimesta kellonajan. Kello oli jo kahdeksan ja puhelimessa oli neljä viestiä odottamassa. Neljä viestiä niin aikaisin. Mitä nyt on tapahtunut? Vasta ensimmäisen viestin luettuani muistin vanhenevani tänään vuodella. Imartelevaa oli se, että ystäväni olivat muistaneet sen myös. Minulla on maailman parhaat ystävät! Melkein kaikki pääsevät tänään juhlimaan syntymäpäiviänikin. En muista milloin viimeksi olisin aloittanut syntymäpäivääni näin onnellisena. Kamala taistelu takana ja elämä edessä. Kuulostaa klisheeltä, mutta elämä on sellaista.

There are twenty years to go
a golden age I know
but all will pass
will end too fast, you know

There are twenty years to go
and many friends I hope
though some may hold the rose
some hold the rope

And that´s the end and that´s the start of it
that´s the whole and that´s the part of it
that´s the high and that´s the heart of it
that´s the long and that´s the short of it
that´s the best and that´s the test in it
that´s the doubt, the doubt, the trust in it
that´s the sight and that´s the sound of it
that´s the gift and that´s the trick in it

You´re the truth, not I
you´re the truth, not I
(Placebo, Twenty years)

All good things

Täällä töissä väki sen kun vähenee. Kun minäkin ensi viikolla olen lomalla, on täällä vain kourallinen ihmisiä. Tunnelma on kolmisen viikkoa ollut todella rento ja mukava. Yhdessä käydään syömässä ja jutellaan aina kun siltä tuntuu. Kaikki on kauhean iloisia ja seurallisia. Täällä on ollut varsin suloista.

Suorastaan rakastan tätä työpaikkaa. Tunnen olevani yksi porukasta, sisäpiirissä.

Iskä on muuten Suomessa!

Kaikki on niin mukavaa ja kivaa, että liene jotain kamalaa nurkan takana. Tai sitten elämä on vihdoin raiteillaan ja normaalia. Olen onnellinen! (ja ihan sekaisin. Työkaveri viisaasti osasikin kysyä kuka minut sekaisin saa ei mikä...)

Deux fois Turku

Big girls don't cry

Tiedättekö mitä? Olen laihtunut! Sitä se teettää. Mikä se, saatatte pohtia siellä. En kerro. Eikä sillä ole edes väliä, pääasia on laihtuminen. Väittäisin mielelläni sen tapahtuneen ihan huomaamatta, humps. Takana on kuitenkin kovaa treeniä ja terveellistä ruokavaliota kokonaiset kaksi viikkoa. Treeni on ollut sen verran kovaa, että kilot ovat lähteneet. Kilot ja kilot, ainakin jokunen kuitenkin. Sain meinaan tänään päälleni hameen, jota en ole voinut käyttää sitten viime syksyn. Perhana kun on hyvä fiilis!

Viikon päästä alkaa viikon loma! Näen isäni ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen. Perhana kun on hyvä fiilis!

Åbo

Turussa ja päällä kaamea krapula. Ei juuri muuta.

En helt ny karriär

Helsingin Sanomissa oli, männä viikolla muistaakseni, kirjoitus tutkimustuloksesta, jossa oli tutkittu sisarusten älykkyyden välisiä eroja. Tutkimuksen mukaan vanhin sisaruksista on älykkäin eli pärjää parhaiten älykkyystestissä. Hienoa, minä olen vanhin! Nuorimmaisella eli veljelläni on lisäksi älykkyysosamäärä todistetusti 130, joten minunhan pitäisi päästä varsin hyviin lukemiin. Kyseisessä tutkimuksessa vanhimmat pääsivät tosin keskimäärin vain lukemaan 103 ja nuorimmat jäivät alle sadan. Näissä duuneissa älykkyydellä on väliä. Siitä suorastaan kilpaillaan ja sitä yritetään todistella duunien lisäksi kahvipöytä- ja baarikeskusteluissa.

Yksi hyvä tapa osoittaa älykkyyttään ja erinomaisuuttaan on pääsy konferensseihin. Löysin taas yhden johon haluan päästä, vaikka paperin kirjoittaminen Turun kansainväliseen työpajaankin on vielä kesken. Pahasti. Onneksi Manchester on jo paketissa eikä minun pitäisi joutua siellä esiintymäänkään.

Tänään menen kuitenkin Turkuun. En töihin vaan juhlimaan. Olan takaa!