Miten sitä voi koskaan olla tyytyväinen itseensä kun kuulee jatkuvasti muilta olevansa liian sitä ja liian tätä? Olen liian onneton ystäväksi. Kohta olen kuulemma myös liian vahva ja treenattu kelvatakseni yhdellekään miehelle. Viimeinen näistä ei kauheasti pelota, olen jo kauan tuntenut olevani liian jotain miehille. Ainakin niille, joista voisin edes kuvitella kiinnostuvani. Liian onneton ystäväksi sen sijaan on kurja olla. Pelkään kai myös pienen joukon saavan aikaan joukkokatoamisen.
Luulin olevani onnellisempi kuin vuosiin. Luulin olevani tasaisempi ja tyynempi kuin vuosiin. Olen kevyempi kuin vuosiin, mutta sekin on sitten huono asia. Luulin olevani matkalla oikeaan suuntaan.
Luulin olevani onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Ajattelin etten ole täydellinen, mutta uniikki ja opin rakastamaan itseäni. On kai taas opeteltava uudestaan. Huomenna on varmasti parempi. Voinen odottaa sinne asti.
Luulin olevani onnellisempi kuin vuosiin. Luulin olevani tasaisempi ja tyynempi kuin vuosiin. Olen kevyempi kuin vuosiin, mutta sekin on sitten huono asia. Luulin olevani matkalla oikeaan suuntaan.
Luulin olevani onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Ajattelin etten ole täydellinen, mutta uniikki ja opin rakastamaan itseäni. On kai taas opeteltava uudestaan. Huomenna on varmasti parempi. Voinen odottaa sinne asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti