Pienet asiat voivat olla niin isoja asioita. Pienen pieni muutos ja kaikki muuttuu, ruumis, mieli, tulevaisuus. Toisaalta taas mikään muu ei ole muuttunut kuin tietoisuuteni siitä mitä lähiaikoina tulee tapahtumaan tai voi tapahtua. Vähän niin kuin syntymäpäivä: eihän silloin oikeasti ole kuin päivän edellistä vanhempi. Ei nämäkään asiat eilen muuttuneet, ne ovat koko ajan matkanneet kohti tätä hetkeä ja jatkavat samaa vauhtia kohti kohtaloaan välittämättä tietoisuudestani.
Olen aina olevinani niin vahva. Ja olenhan minä. Tälläisinä hetkinä kuitenkin löydän itseni toivomassa ihmettä, joka tulisi, ottaisi kiinni kädestä ja vakuuttuisi kaiken kääntyvän vielä hyväksi. Sanovan, että tästäkin selvitään. Yksin sitä niin helposti ottaa kiinni negatiivisesta ajatuksesta ja pyörittää sitä pyörittämistään.
Tällä hetkellä tiedän mitä elämältä haluaisin. Osaan voin vaikuttaa ja vaikutan. Osalle en voi mitään, voin vain toivoa ja odottaa. Yhdelle asialle voisin jotain tehdäkin jos osaisin uskoa mahdollisuuteen. En usko ja jään tähän.
On näistä ennenkin selvitty. Yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti