On tosi vaikeaa kirjoittaa samaan aikaan mitään muuta väikkärin lisäksi. Ei niin, että olisin mitään väitöskirjaakaan juuri ehtinyt kirjoittaa. Jotain minä kuitenkin olen ajallani tehnyt. Johonkin se on kadonnut. Pääosin muistan eläneeni sen. Jotain toivoisin toki unohtavanikin. Pääasiassa olen puhunut ihan höpöjä, mitä vastapuoli ei luultavasti kuitenkaan muista.
Jotain olen yllättäen huomannut syksyn aikana unohtaneenikin. Olen oppinut unohtamaan kuinka paljon kaikki voi sattua ja keskittynyt siihen kuinka paljon elämä voi antaa. Tunteminen hyökkää päälle ja hukuttaa, mutta siitäkin olen oppinut nauttimaan.
Olen elossa. I'm so fucking alive it hurts. Nicely.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti