maanantai 21. huhtikuuta 2008

Hit me baby one more time

Edelleen sinkku. Ilmeisesti yllättävän onnellisesti ja normaalia vähemmän epätoivoisesti. Kaikki pariutuneet tuntuvat olettavan sinkkuuden olevan enemmänkin ympäristön sanelema pakkotilanne kuin jonkun itse valitsema olotila. Kuinka muuten voisi tulkita jatkuvan mahdollisten kumppaneiden tarjoamisen? Viikonloppuna minulle tarjottiin ainakin kahta. Lisäksi jokunen tarjoutui pelastamaan minut vähintään hetkeksi* tästä kylmästä ja ankeasta sinkkuuden ansasta.

Kaiken lisäksi sinkun oletetaan metsästävän kaikkea mikä liikkuu. Sinkkua pelätään omien miesten ja kavereiden puolesta. Pakostakin pohdin johtuuko tämä minusta vai mahdollisesti pariutuneiden omista hurjista sinkkuajan kokemuksista. Ehkä aika kultaa muistot? En minä ainakaan koskaan aikaisemminkaan ole kenenkään miestä vienyt, joten maineeni voisi olla ainoastaan liioiteltu ilman todellisuuspohjaa.

Kaverit, kavereiden poikaystävät, kavereiden kaverit (tiettyyn rajaan asti) ja pienten lasten isät ovat jopa meille seksinnälkäisille sinkuille pyhiä. Ainakin minulle.

Pari anteeksipyyntöä ei olisi pahitteeksi.

* Niin juuri, pikaista seksiä.

Ei kommentteja: