maanantai 9. heinäkuuta 2007

How it feels like to be the last one

Aina sama juttu, kun lähtee työkavereiden kanssa yhdelle, löytää kotiin aamulla. Perjantaina juhlittiin ulkkareitamme, ja sellaisen kanssa ajauduimme monen mutkan kautta Herculekseen. Ihana paikka! Saa olla rauhassa! Edes minä en saa olla rauhassa normaaleissa heteropaikoissa, aina joku on niin kännissä, että jopa minä näytän tarpeeksi hyvältä. Yksi meidän monesta sairaan söpöstä kesäharjoitteliasta sai olla kilpenäni Lostarin tanssilavalla, kun joku ällö tyyppi innostui taas liikaa. Lauantaina alkoi tukkaan särkeä heti kun avasin silmäni, mutta yhdellä särkylääkkeellä ja aamupalalla selvittiin iltaan asti. Illalla kävelin Stadikalle ja treenasin kiltisti tunnin. Samoin eilen.

Viikonlopun 4 tunnin kävely ja 2 tunnin treeni se varmaan tänä aamuna sitten herättinkin jo kello 04.00. 05.00 kyllästyin sängyssä pyörimiseen ja valmistauduin töihin lähtöön. Nyt täällä kuuluu olevan jo muitakin.

Taidan lähteä naapuritalosta hakemaan itselleni aamupalaa. Oli minulla jotain tosi jännää kerrottavaakin, mutta unohtui jo.

Ei kommentteja: