keskiviikko 18. huhtikuuta 2007

Tiktaktiktaktiktak

Koska tiedossa oli erittäin tärkeä tapaaminen Espoossa, lähdin kotoa jo puoli tuntia aikaisemmin kun olisi tarvinnut. Tai niinhän minä luulin. Minun luontani pääsee töihin
- yhdellä ratikalla n.15 min
- kävellen n. 25 min
- kävelyn ja ratikan ja kävelyn yhdistelmällä n.30 min
- kävelyn, metron ja kävelyn yhdistelmällä n.30 min
- ratikan, metron ja kävelyn yhdistelmällä .n. 30 min
- joillain busseilla, joista en ole ottanut selvää ollenkaan

Ideaali tapauksessa pääsee siis 15 minuutissa ovelta ovelle mukavasti ratikassa. Jos se ovelta ovelle kuljettava ratikka ei jostain syystä tule, niin on turha hakeutua keskustaan toisella ratikalla, koska kyseinen ratikka ei lähde keskustasta, jos ei edes täältä lähde. Tänään tämä rakas 3T ei sitten tullut 25 minuuttiin. Kun on odottanut jo reilut 10 minuuttia ei enää ole varaa kokeilla noita muita vaihtoehtoja, vaan on odotettava kärsivällisesti ja toivottava että joskus vielä se 3T tulee. Kun vihdoin pääsin ratikan kyytiin, pysähdyimme joka pysäkillä ja jokaisiin valoihin. Lisäksi olin liikkeellä samaan aikaan Siljasta purkautuvan kaljarallilastin ja lukemattoman hitaan vanhuksen kanssa. Tänään matkaan meni siis noin 2o minuttia ja ratikkaa odotin reilut 20 minuuttia. Nyt ylimääräisestä puolesta tunnista oli kulunut jo 25 minuuttia ja ilo on vasta alkamassa.

Töissähän oli pakko käydä, koska siellä oli tavara, jota tarvitsin kokouksessa Leppävaarassa. Töissä sitten olin kaivamassa esiin aikatauluja, jotka edellisenä päivänä olin printannut näppärästi valmiiksi. Jaaha, ne oli sitten siellä kotona sängyn päällä. Ei kun kannettava kiinni telakkaan ja auki. Tietenkin juuri tänä aamuna oli joku iso päivitys tulossa koneelle ja synkronointi kesti ikuisuuden. Lisäksi siinä kiireessä printtasin vain aikataulun enkä sitä osaa, missä kerrotaan mistä se saatanan bussi oikeasti lähtee! Arvaus Kamppi meni tietenkin mönkään. Siellä sitten huohottaen tietoisena erittäin tiukasta aikataulusta katson ensimmäisen Leppävaaraan menevän bussin ja jippii 110T on juuri lähdössä. Ne, jotka tuntevat Espoon liikennettä ja kyseisen linjan, tietävät jo mihin siinä jouduttiin ja kuinka sen ehtimisen kanssa kävi. 45 minuuttia ja saatanan monta pienen pientä tietä, pysäkkiä ja omakotitaloaluetta myöhemmin olin perillä. Myöhässä ja ilman tarvitsemiani muistiinpanovälineitä, koska ne sitten jäivät sinne työpöydälle, kun kaivoin konetta laukusta ja jouduin ottamaan paperit vähäksi aikaa pois laukusta.

Myöhässä, hengästyneenä ja erittäin kiukkuisena saavuin lounaalle, jolla tapaaminen aloitettiin. Ehdin paikalle juuri ennen pomoani eikä kukaan ollut voinut aloittaa syömistä ennen pomoni ja hänen vieraittensa saapumista. Vittu melkein kaksi tuntia elämästäni luulin myöhästyväni ja olin kuin tulisilla hiilillä kaikissa niissä ajoneuvoissa ja juoksin niiden väliä. Tästä lähtien en välitä enää pätkääkään siitä olenko myöhässä vai ajoissa. Yritän toki olla ajoissa, mutta jos en ole niin en ole!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kun on noinkin tärkeä juttu, niin ota vastaisuudessa taksi. Säästät hermojasi, etkä hikoile perillä...

Earl Grey kirjoitti...

Kun olen periaatteessa yksityisautoilua vastaan, on oltava myös takseilua vastaan.

Ajattelin jossain vaiheessa siellä Espoon omakotialueilla tosissaan ottaakin taksin, mutta en sitten tiennyt taksin numeroa, enkä ollenkaan luottanut siihen, että taksikaan osaisi perille.Sinne omakotialueelle siis.