Jeltsin kuoli, ja minä tajusin, että eihän tämä tämmöinen, herranen aika sentään, ole mitään elämää. Pitää herätä ennen kuin se on liian myöhäistä! Pahinta mitä minulle voi tapahtua on se, että minä kuolen ja sittenhän minä en ole täällä sitä enää itkemässä. Olen jo niin pitkään saarnannut, miten pitäisi elää, mutten ole itse ottanut opikseni.
Kiirettä ja työtä. Miten olisi elämää ja aikaa?
Huomenna, huomenna.
3 kommenttia:
Samaa pohdin tässä minäkin.
Oletko jo tehnyt jotain vai pohditko edelleen? minä en osaa tehdä asialle mitään.
öh no tuota kiirettä ja työtä. En minä tiedä.
Lähetä kommentti