Rakas koiruutemme on ensimmäistä kertaa huiman 11 vuotiaan elämäntaipaleensa aikana sairas. Flunssaa ja pientä tulehdusta on ollut, mutta nyt on kyseessä jotain vakavampaa. Eläinlääkäri ei osannut sanoa, mikä suuren patin, tai suorastaan laajentuman, on aiheuttanut. Mahdollisuuksia on kolme; vakava tulehdus ja hyvä- tai huonolaatuinen kasvain. Jos annettu lääkekuuri ei tehoa, on vuorossa lisätutkimukset ja mahdollinen leikkaus.
Ne, joilla ei ole koskaan ollut koiraa tai kissaa, surkuttelevat ja ajattelevat, että saahan noita koiria lisää. Ne, jotka ovat 11 vuotta pitäneet perheenjäsenenään koiraa ja seuranneet sen kasvamista pienestä karvapallosta harmaaksi vanhukseksi, tietävät kuinka kauhea ajatus koiran menettämisestä voi olla. Muistan kuinka Tira aikoinaan kertoi olevan todella vaikeaa käydä vanhempien luona rakkaan koiran menehtymisen jälkeen. Minä en varmaan halua edes kuulla koko kotikaupungin nimeä! Eihän tämän sairauden takia vielä ole mitään tuomioita jaettu, mutta 11 vuotta on kuitenkin jo korkea ikä rotukoiralle.
Pientä sydäntäni kivistää. Täytyy ajatella jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti