Viidennen torkkuhälytyksen jälkeen jaksoin vihdoin nousta katsottuani puhelimesta kellonajan. Kello oli jo kahdeksan ja puhelimessa oli neljä viestiä odottamassa. Neljä viestiä niin aikaisin. Mitä nyt on tapahtunut? Vasta ensimmäisen viestin luettuani muistin vanhenevani tänään vuodella. Imartelevaa oli se, että ystäväni olivat muistaneet sen myös. Minulla on maailman parhaat ystävät! Melkein kaikki pääsevät tänään juhlimaan syntymäpäiviänikin. En muista milloin viimeksi olisin aloittanut syntymäpäivääni näin onnellisena. Kamala taistelu takana ja elämä edessä. Kuulostaa klisheeltä, mutta elämä on sellaista.
There are twenty years to go
a golden age I know
but all will pass
will end too fast, you know
There are twenty years to go
and many friends I hope
though some may hold the rose
some hold the rope
And that´s the end and that´s the start of it
that´s the whole and that´s the part of it
that´s the high and that´s the heart of it
that´s the long and that´s the short of it
that´s the best and that´s the test in it
that´s the doubt, the doubt, the trust in it
that´s the sight and that´s the sound of it
that´s the gift and that´s the trick in it
You´re the truth, not I
you´re the truth, not I
(Placebo, Twenty years)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti