kukaan ei tiedä

Afraid of Everyone

2011-03-21T16:11:00.003+02:00

I acted on it.

I need a change and hope a gradual one will to the trick, that I don't have to jump out of this life and start a whole new one.

I started a new hobby, which probably does not seem anything big, but is very much so. Starting something from the beginning is not easy for a control freak like me. It is so hard to accept that learning is a process which includes mistakes and in this case wrong positions, steps, hits, kicks and so on.

Doing something I am not good at makes me feel so vulnerable, and I hate that feeling. And it is not as if I don't feel vulnerable in my normal everyday life already. At least in this new hobby of mine I can see the hits coming at me, predict them on others behavior.

I would give so much to be able to dodge the bullet in real life too. But it's too late this time. I hope I heal. I know it won't be as fast as the bruising from last nights training, but a year, five, ten years?

Please, I want to get over it!

Anyone's Ghost

2011-03-17T13:13:00.005+02:00

I should start something new, and fast. This old thing is just not doing it for me anymore. I'm in such a crisis, like never before. Still, I can't really point out the problem. From outside everything is perfect. I have a good job and people are very happy with my performance. I make enough money. I'm finally healthy. I have lots of nice friends around me, old and new. My family loves me. (The list goes from less important to more important, so that you don't think my priorities are the problem...)

I'm stressed out and never have enough time to see friends or just relax. That is nothing new, and I doubt that is the thing that is wearing me out.

Something is. Badly.

And it is not as if he is helping...

2010-11-07T13:56:00.000+02:00

.. but she made her bed, even if the change was slim...

2010-10-31T16:35:00.005+02:00

Just spent some of my precious time reading my old posts. It is a disgrace how little I have changed since. I am at the office on Sunday trying to write despite being tired as hell. I am in the same situation with my Doctoral thesis as I was with my master's thesis back in the 2007. I bet I'm writing my other doctoral thesis in 2014. I never ever learn, do I?

Someone should come here to the office and just shoot me of my misery! Or something.

Better than love

2010-10-30T22:24:00.002+02:00

After a long period of bad news and fighting against something/everything I am starting achieve/receive. Regarding good news, this must one of the best weeks ever. Firstly, I got funding for another two years and for going abroad to the grand U.S.A. Secondly, the exchange in my dream school is going forward on a level I never imagined possible. It is actually more likely to happen than not happen. I can't believe it! Also, two new lives were born this week. I haven't seen them, but they are already in my life and in my heart. Oh, love!

The pain I wrote about at the beginning of this year is still here, but according to the doctor, it's going away , it's leaving me and letting me live/move.

How I wish my heart would heal too, but I have lost hope. I know it's me, and it will always be that way. It's not about finding the one, it's about being born again, starting from the beginning and we all know that's not possible. We have the baggage and we carry it till the end. I can look different, but I can't be different.

You've Got the Love

2010-02-16T17:32:00.003+02:00

I thought I knew pain, but how I am currenty being corrected! There are levels I hadn't played before. I mean, I know this won't kill me, but I sure have moments when I wish it would. Luckily there is a level up I can go on pain killing too, but surely it would mean something that would have a pretty high street value. Like I would be able to pay away my mortage. Currently, I could consider selling my flat to get rid of this pain.

Luckily it seems that these pain killers do the trick. I'm not fine, I'm not going to the gym anytime soon, I wouldn't even consider taking a long walk, but I can think of things other than the pain. The only good thing about this situation is the fact that this what I'm having is not cronic and I'll be fine. Eventually.

Not soon enough though. This is not good for my getting into shape - project. I'm forced to start counting calories, when I would love to drown my selfpity into a swimming pool of chocolates, ice cream, cookies, well anything sweet.

Now I have music to comfort me. I love Spotify!

Att ge sig själv en chans

2010-02-08T22:01:00.004+02:00

Pienet asiat voivat olla niin isoja asioita. Pienen pieni muutos ja kaikki muuttuu, ruumis, mieli, tulevaisuus. Toisaalta taas mikään muu ei ole muuttunut kuin tietoisuuteni siitä mitä lähiaikoina tulee tapahtumaan tai voi tapahtua. Vähän niin kuin syntymäpäivä: eihän silloin oikeasti ole kuin päivän edellistä vanhempi. Ei nämäkään asiat eilen muuttuneet, ne ovat koko ajan matkanneet kohti tätä hetkeä ja jatkavat samaa vauhtia kohti kohtaloaan välittämättä tietoisuudestani.

Olen aina olevinani niin vahva. Ja olenhan minä. Tälläisinä hetkinä kuitenkin löydän itseni toivomassa ihmettä, joka tulisi, ottaisi kiinni kädestä ja vakuuttuisi kaiken kääntyvän vielä hyväksi. Sanovan, että tästäkin selvitään. Yksin sitä niin helposti ottaa kiinni negatiivisesta ajatuksesta ja pyörittää sitä pyörittämistään.

Tällä hetkellä tiedän mitä elämältä haluaisin. Osaan voin vaikuttaa ja vaikutan. Osalle en voi mitään, voin vain toivoa ja odottaa. Yhdelle asialle voisin jotain tehdäkin jos osaisin uskoa mahdollisuuteen. En usko ja jään tähän.

On näistä ennenkin selvitty. Yksin.

Och vi har en mikroskopisk chans att bli gamla tillsammans

2010-02-06T00:52:00.000+02:00

Paljon paremmin ja kovempaa.

Så nära får ingen gå

2010-02-03T14:39:00.006+02:00

Miten sitä voi koskaan olla tyytyväinen itseensä kun kuulee jatkuvasti muilta olevansa liian sitä ja liian tätä? Olen liian onneton ystäväksi. Kohta olen kuulemma myös liian vahva ja treenattu kelvatakseni yhdellekään miehelle. Viimeinen näistä ei kauheasti pelota, olen jo kauan tuntenut olevani liian jotain miehille. Ainakin niille, joista voisin edes kuvitella kiinnostuvani. Liian onneton ystäväksi sen sijaan on kurja olla. Pelkään kai myös pienen joukon saavan aikaan joukkokatoamisen.

Luulin olevani onnellisempi kuin vuosiin. Luulin olevani tasaisempi ja tyynempi kuin vuosiin. Olen kevyempi kuin vuosiin, mutta sekin on sitten huono asia. Luulin olevani matkalla oikeaan suuntaan.

Luulin olevani onnellinen ja tyytyväinen itseeni. Ajattelin etten ole täydellinen, mutta uniikki ja opin rakastamaan itseäni. On kai taas opeteltava uudestaan. Huomenna on varmasti parempi. Voinen odottaa sinne asti.

Special needs

2010-01-29T18:30:00.004+02:00

Onneksi ei edes tule kiire tämän artikkelin kanssa. Onneksi ei edes ahdista. Ainoat hyvät puolet tässä viikossa on siinä, että ystävä sai töitä ja toinen ystävä esitti väitöskirjatekeleensä viimeisen kerran ennen esitarkastusta. Onneksi osaan iloita muiden puolesta, muutenhan elämä menisi hankalaksi. Jollakulla kun menee aina paremmin kuitenkin...

Viime aikoina on tullut pohdittua asiaa ja toistaiseksi olen päätynyt siihen, että kateus perustuu omaan riittämättömyyden tunteeseen. Jos ei itsellä ole kaikki kunnossa, huomaa muiden onnen hetket niin helposti ja vielä helpommin niitä pitää esteinä omalle onnelleen.

Onneksi olen melko tyytyväinen omaan elämään. Lupasin tänään väitöskirjan ohjaajalleni ensimmäisen version tänä keväänä. Ensimmäinen versio tarkoittaa valitettavasti vasta ns käsikirjoitusta, jolle tullee pituutta 30-40 sivua. Kuntoon -projektikin on edennyt mukavasti treeni kerrallaan. Tänään onkin muuten viikon ensimmäinen treenitön päivä, mikä on kauheaa ja vaikeaa ja stressaavaa sekä vielä turhauttavaa.

Olen niitä ihmisiä, jotka tekevät määrätietoisesti kaikkensa saadakseen sen mitä haluavat. On vain valitettavan helppoa kadottaa kosketus siihen mitä oikeasti haluaa. Tiedän haluavani takaisin vanhaan kuntooni ja tiedän olevani taas se ihminen, joka nauttii urheilusta. Siitä en siis ole olenkaan huolissani. Työn suhteen en ole niin varma. Haluanko oikeasti elää tällaista loputtomien dedisten jatkuvaa metsästystä? Onko tämä nyt oikeasti tärkeintä elämässä? Tätä hommaa ei voi tehdä ns vasemmalla kädellä, vaan tälle on annettava kaikkensa.

Mitä jos panostaisi ihmistuhteeseen? Tai edes sellaisen hankkimiseen? Olisiko se siinä?

You don't know love like you used to

2010-01-28T11:05:00.002+02:00

On myönnettävä. Tuntuu enevässä määrin siltä, että tuhlaan elämääni.

If there is a rocket, tie me to it

2010-01-27T15:47:00.004+02:00

Tänään on vaikeampi olla niin positiivinen. Ajatukset pyörivät ihan väärissä asioissa, vaikka keskipisteessä pitäisikin olla vain ja ainoastaan konferenssipaperi. Olisi pitänyt jäädä kotiin silloin. Olisi todella paljon vähemmän ajateltavaa. Eikä missään tuntuisi miltään. Tunteet ja ajatukset ovat haitta silloin kun on 10 sivua kirjoitettavaa ja kolme päivää aikaa.

Unohdin kalsaritkin kotiin. Kuinka ihmeessä tarkenen illalla kävellä kotiin?

Paluu / risteyksessä

2010-01-25T15:28:00.003+02:00

On tosi vaikeaa kirjoittaa samaan aikaan mitään muuta väikkärin lisäksi. Ei niin, että olisin mitään väitöskirjaakaan juuri ehtinyt kirjoittaa. Jotain minä kuitenkin olen ajallani tehnyt. Johonkin se on kadonnut. Pääosin muistan eläneeni sen. Jotain toivoisin toki unohtavanikin. Pääasiassa olen puhunut ihan höpöjä, mitä vastapuoli ei luultavasti kuitenkaan muista.

Jotain olen yllättäen huomannut syksyn aikana unohtaneenikin. Olen oppinut unohtamaan kuinka paljon kaikki voi sattua ja keskittynyt siihen kuinka paljon elämä voi antaa. Tunteminen hyökkää päälle ja hukuttaa, mutta siitäkin olen oppinut nauttimaan.

Olen elossa. I'm so fucking alive it hurts. Nicely.

Jos haluat pelastaa maailman, pelasta itsesi

2008-05-10T14:15:00.002+02:00

Krapulapäivänä elämässä ei tunnu olevan ollenkaan järkeä. Ei minkäänlaista. Ollenkaan. Yhtään.

Viski on saatanasta. Työkavereiden kanssa viskin maistelu on maailman huonoin idea. Ok, maailman toisiksi huonoin idea, huonoin olisi ehdottomasti tulella leikkiminen työkavereiden kanssa. Mistä lie tullut mieleen tuokin ajatus...

Ja työkaverit on työkavereita ei missään nimessä kavereita. Listaan -en koskaan sekaannu- voi lisätä uuden: työkaverin veljet. Juu ei. Lähtökohtaisesti se on tietenkin mielessä, ainahan meillä sinkuilla on mielessä. Niinpä niin.

Joku kadun asukki tuli illalla pyytämään rahaa ruokaan. En antanut, ostin sille ruokaa. Ei se ollut ollenkaan niin kiitollinen kun voisi olettaa. Maito ei kelvannut, olisi pitänyt olla mehua. Kiitosta sai pyytää erikseen. Jäipä siitäkin hyvä mieli. Tästä lähtien lahjoitan rahaa tilille tai unohdan kokonaan maailman pelastamisen. Nyt voisin laittaa rahaa Mayanmarin uhreille eli käytännössä sotilasjuntalle lisää liksaa tai kivoja energiakeksejä.

Missään ei ole mitään järkeä!

Aamutv

2008-04-29T11:16:00.003+02:00

Meillä on kuri päässyt heltiämään projektiryhmässä, meitä on minä ja projektipäällikkö. Olin tänään paikalla kaksikymmentä minuuttia myöhässä ja totesin pomolle vain, "Hups". Jos kuri olisi kovempi, pystyisin raahautumaan ajoissa. Helppoa se ei ole, sillä olen aamuisin unohtunut keittiöön nauttimaan aamuohjelmasta. Olli ja Kalle sekä Pirjo ja Varjo tarjoavat viihdykettä joka aamu 07-09 välillä.

Eilen ohjelmassa oli leikkimielistä tappelua. Tänään olivat Olli ja Kalle uskaltautuneet aidan tälle puolelle syömään. Kaksi ohimenevää labbista saivat rohkeat syöksymään Pirjon ja Varjon seuraksi takaisin Venäjälle, aidan toidelle puolelle. Kyseessä on siis 4 cityjänistä, ei niitä kaupungin aseen tähtäimessä olevia kaneja. Tuntuvat asustavan Venäjän suurlähetystön aidatulla alueella. En vielä erota jäniksiä toisistaan, joten nimet on käytössä fiilispohjalta. Kalle on ehdottomasti aina se hurjin ja Varjo se, joka keskittyy tyytyväisenä syömään.

Huomenna ja keskiviikkona voinen tarkastella jänisten sijaan sikoja. Tuhansittain sikoja! 363 päivänä asujaimistoni on ihana ja rauhallinen, kaksi seuraavaa päivää ovat poikkeus. Meteliä, kusta ja roskia riittää.

If you want to complain, I'm not the complaint department

2008-04-23T09:58:00.002+02:00

Rakastan työtäni - haluan uuden työn
Minulla on varaa shoppailla ja matkustella - haluan lisää palkkaa
Haluan asua kaupungissa - rakastan maaseutua ja luontoa
En halua olla työnarkomaani - teen yli 60 tuntia per viikko
Rakastan iPodiani - en ole brandien orja
Jaksaisin tehdä pitempääkin päivää -en jaksa tehdä näin pitkää päivää

Me ollaan niin komplekseja kaikki.

Hit me baby one more time

2008-04-21T14:06:00.003+02:00

Edelleen sinkku. Ilmeisesti yllättävän onnellisesti ja normaalia vähemmän epätoivoisesti. Kaikki pariutuneet tuntuvat olettavan sinkkuuden olevan enemmänkin ympäristön sanelema pakkotilanne kuin jonkun itse valitsema olotila. Kuinka muuten voisi tulkita jatkuvan mahdollisten kumppaneiden tarjoamisen? Viikonloppuna minulle tarjottiin ainakin kahta. Lisäksi jokunen tarjoutui pelastamaan minut vähintään hetkeksi* tästä kylmästä ja ankeasta sinkkuuden ansasta.

Kaiken lisäksi sinkun oletetaan metsästävän kaikkea mikä liikkuu. Sinkkua pelätään omien miesten ja kavereiden puolesta. Pakostakin pohdin johtuuko tämä minusta vai mahdollisesti pariutuneiden omista hurjista sinkkuajan kokemuksista. Ehkä aika kultaa muistot? En minä ainakaan koskaan aikaisemminkaan ole kenenkään miestä vienyt, joten maineeni voisi olla ainoastaan liioiteltu ilman todellisuuspohjaa.

Kaverit, kavereiden poikaystävät, kavereiden kaverit (tiettyyn rajaan asti) ja pienten lasten isät ovat jopa meille seksinnälkäisille sinkuille pyhiä. Ainakin minulle.

Pari anteeksipyyntöä ei olisi pahitteeksi.

* Niin juuri, pikaista seksiä.

Call on me

2007-10-30T14:55:00.000+02:00

Ei miulla edelleenkään ole mitään sanottavaa. Katsokaa Pradan ehdotuksia syksyn pukimiksi.

Kulutan, siis olen.

Enkä ole ollenkaan turhautunut siihen ihmisten välinpimättömään kulutusjuhlaan. Kieltämättä joudun itsekin uudistamaan vaatetustani työmatkojen takia, mutta elintarvikkeissa sentään kulutan reilusti ja ympäristöä säästävästi. Työmatkallekin on lennettävä. Ahdistus!

SE on jo täällä - kauniimpana kuin koskaan

2007-10-03T12:42:00.000+02:00

Kent -Ingenting

No, I don't wanna read your thoughts anymore

2007-09-10T18:04:00.000+02:00

Interpol; The Heinrich Maneuver

Nenäliinojen keskeltä

2007-09-06T23:11:00.000+02:00

Matka meni hyvin. Kaupunki oli paljon parempi kuin osasin odottaakaan ja konferenssissa oli tarjolla luksusta, josta tälläinen tavallinen typykkä on aikaisemmin vain haaveillut. Hotelli oli keskustassa ja kaikki kaupat ja ihanat baarit olivat kulman takana. Se oli kerrassaan mahtavaa!

Nyt ollaan kuitenkin kotona. Kipeenä. Ensimmäinen jatko-opiskelukurssi on muuten tehty! Stressi kaikista niistä suorittamattomista on helkutinmoinen. Ja väikkäri, se on AAARGH! Sitä ei yllättäen vielä ole, opiskeluhan alkoi virallisesti vasta viime viikolla. Ensi viikolla pitää kuitenkin esittää tutkimusaihe koko laitokselle. AARGH!

Tätä kirjoitusta hakataan keskiyöllä ikkunan alla lattialla. Ilmainen ja vapaa langaton verkko on tässä kaikkein vahvimmillaan. Hitto, olen vuoden maksanut netistä, vaikka ilmainenkin on olemassa. Tässä se toimii katkeamatta. Keskusta-asumisen etuja!

The heinrich manouver

2007-08-27T12:28:00.000+02:00

Kun työkseen kirjoittaa, ei tunnu jäävän voimia tai ajatuksia vapaa-ajan kirjoittamiseen. Eikä minulla sitä paitsi juuri ole vapaa-aikaa. Turussa olin työmatkalla ja siihen sisältyi mukava risteily, joka käväisi Naantalissa asti.

Pari viikkoa sitten kävin ystävän luona Vuosaaressa. Siellä riittää rakennettua kaupunkimaisemaa. Muutin 7 vuotta sitten Vuosaareen ja täytyy sanoa, että nykyään kyseessä on ihan toisenlainen paikka, ei vierailulla tunnista paikaksi, jossa ennen asui. Luontoa sentään löytyy edelleenkin.

Eilen pukeuduin sadetakkiin ja uskaltauduin kaupungille. Sade ja aurinko saivat aikaan sateenkaareen. Espalla oli tyhjää ja hienoa, vaikka viereisellä kadulla valtaajaat juhlivatkin mökänsä tahdissa.

Why can't we just play the other came?

2007-08-23T17:51:00.000+02:00

You´re coming with me
Through the aging, the fearing, the strife

It's the smiling on the package
It's the faces in the sand
It's the thought that moves you upwards
Embracing me with two hands

Right will take you places
Yeah maybe to the beach
When your friends they do come crying
Tell them how your pleasure's set upon slow-release

Hey wait
Great smile
Sensitive to fate, not denial
But hey who's on trial?

It took a lifespan
With no cell mate
The long way back
Sandy, why can't we look the other way?

We speaks about travel
Yeah we think about the land
We smart like all peoples
Feeling real tan

I could take you places
Do you need a new man?
Wipe the pollen from the faces
Make revision to a dream while you wait in the van

Hey wait
Great smile
Sensitive to fate, not denial
But hey who's on trial?

It took a lifespan
With no cell mate
the long way back
Sandy, wait why can't we look the other way?
You're weightless; you are exotic
You need something for which to care
Sandy, why can't we look the other way?

Leave some shards under the belly
Lay some grease inside my hand
It's a sentimental jury
And the makings of a good plan
You've come to love me lightly
Yeah you've come to hold me tight
Is this motion everlasting
Or do shudders pass in the night?

Rosemary, oh Heaven restores you in life

I spent a lifespan with no cell mate
The long way back
Sandy, why can't we look the other way?
You're weightless, semi-erotic
You need someone to take you there
Sandy, why can't we look the other way?
Why can't we just play the other game?
Why can't we just look the other way?
Interpol, Evil

Mä haluun et sä haluut et mä haluun

2007-08-09T15:33:00.000+02:00

Madonnan ehdottamasti paras biisi, kiitos Massive Attacin.

Jokaisella sydämenlyönnillä (parasta juuri nyt)

2007-08-07T14:39:00.000+02:00

Keltaisia tyyppejä

2007-08-06T09:13:00.001+02:00

I'm Lisa, who are you? by NoHomers.net

Who wants to live forever?

2007-08-01T10:32:00.000+02:00

Tutkijat pukkaavat mitä positiiviisempia tutkimustuloksia ilmoille. Ensin kehuttiin esikoista älykkäimmäksi ja nyt on löydetty luomien määrän ja eliniän pituuden välinen yhteys DNA:n kestävyyden kautta. Hesarissa kerrottiin eilen, että ihmisillä, joilla on yli 200 luomea on eliniänodote 6-7 vuotta korkeampi kuin ihmisillä, joilla on vähemmän luomia. Ha, minulla tuo 200 tulee täyteen jo laskettaessa luomet käsistä. En kyllä tiedä haluanko elää noita 6-7 vuotta, kun ne kuitenkin lisätään sinne loppupäähän. Jos se lisättäisiin vuosien 20-30 väliin, niin ottaisin mieluusti vastaan!

Because I want you!

2007-07-20T10:06:00.000+02:00

Viidennen torkkuhälytyksen jälkeen jaksoin vihdoin nousta katsottuani puhelimesta kellonajan. Kello oli jo kahdeksan ja puhelimessa oli neljä viestiä odottamassa. Neljä viestiä niin aikaisin. Mitä nyt on tapahtunut? Vasta ensimmäisen viestin luettuani muistin vanhenevani tänään vuodella. Imartelevaa oli se, että ystäväni olivat muistaneet sen myös. Minulla on maailman parhaat ystävät! Melkein kaikki pääsevät tänään juhlimaan syntymäpäiviänikin. En muista milloin viimeksi olisin aloittanut syntymäpäivääni näin onnellisena. Kamala taistelu takana ja elämä edessä. Kuulostaa klisheeltä, mutta elämä on sellaista.

There are twenty years to go
a golden age I know
but all will pass
will end too fast, you know

There are twenty years to go
and many friends I hope
though some may hold the rose
some hold the rope

And that´s the end and that´s the start of it
that´s the whole and that´s the part of it
that´s the high and that´s the heart of it
that´s the long and that´s the short of it
that´s the best and that´s the test in it
that´s the doubt, the doubt, the trust in it
that´s the sight and that´s the sound of it
that´s the gift and that´s the trick in it

You´re the truth, not I
you´re the truth, not I
(Placebo, Twenty years)

All good things

2007-07-18T15:21:00.001+02:00

Täällä töissä väki sen kun vähenee. Kun minäkin ensi viikolla olen lomalla, on täällä vain kourallinen ihmisiä. Tunnelma on kolmisen viikkoa ollut todella rento ja mukava. Yhdessä käydään syömässä ja jutellaan aina kun siltä tuntuu. Kaikki on kauhean iloisia ja seurallisia. Täällä on ollut varsin suloista.

Suorastaan rakastan tätä työpaikkaa. Tunnen olevani yksi porukasta, sisäpiirissä.

Iskä on muuten Suomessa!

Kaikki on niin mukavaa ja kivaa, että liene jotain kamalaa nurkan takana. Tai sitten elämä on vihdoin raiteillaan ja normaalia. Olen onnellinen! (ja ihan sekaisin. Työkaveri viisaasti osasikin kysyä kuka minut sekaisin saa ei mikä...)

Deux fois Turku

2007-07-18T09:34:00.000+02:00

Big girls don't cry

2007-07-16T09:48:00.000+02:00

Tiedättekö mitä? Olen laihtunut! Sitä se teettää. Mikä se, saatatte pohtia siellä. En kerro. Eikä sillä ole edes väliä, pääasia on laihtuminen. Väittäisin mielelläni sen tapahtuneen ihan huomaamatta, humps. Takana on kuitenkin kovaa treeniä ja terveellistä ruokavaliota kokonaiset kaksi viikkoa. Treeni on ollut sen verran kovaa, että kilot ovat lähteneet. Kilot ja kilot, ainakin jokunen kuitenkin. Sain meinaan tänään päälleni hameen, jota en ole voinut käyttää sitten viime syksyn. Perhana kun on hyvä fiilis!

Viikon päästä alkaa viikon loma! Näen isäni ensimmäisen kerran yli puoleen vuoteen. Perhana kun on hyvä fiilis!

Åbo

2007-07-14T10:32:00.000+02:00

Turussa ja päällä kaamea krapula. Ei juuri muuta.

En helt ny karriär

2007-07-13T12:48:00.000+02:00

Helsingin Sanomissa oli, männä viikolla muistaakseni, kirjoitus tutkimustuloksesta, jossa oli tutkittu sisarusten älykkyyden välisiä eroja. Tutkimuksen mukaan vanhin sisaruksista on älykkäin eli pärjää parhaiten älykkyystestissä. Hienoa, minä olen vanhin! Nuorimmaisella eli veljelläni on lisäksi älykkyysosamäärä todistetusti 130, joten minunhan pitäisi päästä varsin hyviin lukemiin. Kyseisessä tutkimuksessa vanhimmat pääsivät tosin keskimäärin vain lukemaan 103 ja nuorimmat jäivät alle sadan. Näissä duuneissa älykkyydellä on väliä. Siitä suorastaan kilpaillaan ja sitä yritetään todistella duunien lisäksi kahvipöytä- ja baarikeskusteluissa.

Yksi hyvä tapa osoittaa älykkyyttään ja erinomaisuuttaan on pääsy konferensseihin. Löysin taas yhden johon haluan päästä, vaikka paperin kirjoittaminen Turun kansainväliseen työpajaankin on vielä kesken. Pahasti. Onneksi Manchester on jo paketissa eikä minun pitäisi joutua siellä esiintymäänkään.

Tänään menen kuitenkin Turkuun. En töihin vaan juhlimaan. Olan takaa!

Protegè Moi

2007-07-13T11:22:00.000+02:00

Sommes-nous les jouets du destin
Souviens-toi des moments divins
Planant, éclatés au matin,
Et maintenant nous sommes tout seuls.

Perdus les rêves de s'aimer,
Le temps où on avait rien fait,
Il nous reste toute une vie pour pleurer
Et maintenant nous sommes tout seuls.

(Placebo, Protegè moi)

Räjähdysaltis

2007-07-12T09:56:00.001+02:00

Let the journey begin

2007-07-11T11:00:00.000+02:00

Töissä ei ole lisäkseni juuri ketään muista vakituisemmin täällä työskentelevistä. Kesäloma on vienyt muut paitsi aloittelevat graduntekijät ja meidät kurjat akateemisen uran aloittajat. Jatko-opiskelijoista osa ei malta pitää lomaa... Välillä meidän aloittavien jatko-opiskelijoiden kesken tuntuukin olevan kauhea kilpailu, välillä tunnutaan olevan samassa veneessä. Kauheinta oli odotella tuloksia opiskelijavalinnasta, silloin joka puolella spekuloitiin kenellä on parhaat mahdollisuudet päästä sisään ja kuka jää rannalle ruikuttamaan. Onneksi minä en jäänyt!

Menestymisen tarve on täällä niin kova, että hommia saa tehdä niska limassa. Vai olenko se muuten sittenkin minä, jolla on kova tarve menestyä? Joka tapauksessa muissa kouluissa sisään pääsee ihmisiä, jotka ovat ihan pihalla akateemisesta tutkimuksesta. Täällä moni meistä jatkoon päässeistä on jo julkaissut jotain tai ainakin päässyt konferenssiin esittelemään tutkimuksiaan kuten minä. Perjantaihin mennessä pitää olla ns. full paper kirjoitettuna, jotta pääsen esiintymään työpajassa, johon minun työni hyväksyttiin. Lisäksi laitoin pari tuntia sitten eteenpäin abstraktin, jolla yritän päästä Helsingissä jokusen kuukauden päästä järjestettävään konferenssiin. Olen nuoleskellut yhteyshenkilöä siihen mallin, että saatan päästä jo senkin puolesta. Hymiö.

Ajattelin, että tästä blogista voisi tulla päiväkirja matkastani kohti tohtoriutta. Toisaalta voisin jossain muualla pitää päiväkirjaa edistymisestäni ihan omalla nimelläni, mikä saattaisi olla hyödyllistäkin jatkoa ajatellen.

Protect me from what I want

2007-07-10T14:50:00.000+02:00

Tämä on niin kamalan vaikeaa. Mikä helvetti minua vaivaa? Vituttaa!

Love in an elevator (I wish...)

2007-07-09T11:33:00.000+02:00

No, nyt minä muistan mikä se sairaan tärkeä juttu oli. Oikeasti niitä on kaksi, ja toinen niistä jää sittenkin omaksi salaisuudekseni. Se toinen juttu oli se, että lauantaina mennessäni Stadionille vesijuoksemaan näin matkalla ihan sattumalta Steven Tylerin Aerosmithistä. Hurjan pieni mies. Eikä ulkomuoto anna unohtaa niitä seitkyt-kahekskytluvun huumevuosia.

En taida uskaltaa poistua työhuoneestani. Hihityttää. Väsyttää.

How it feels like to be the last one

2007-07-09T07:13:00.000+02:00

Aina sama juttu, kun lähtee työkavereiden kanssa yhdelle, löytää kotiin aamulla. Perjantaina juhlittiin ulkkareitamme, ja sellaisen kanssa ajauduimme monen mutkan kautta Herculekseen. Ihana paikka! Saa olla rauhassa! Edes minä en saa olla rauhassa normaaleissa heteropaikoissa, aina joku on niin kännissä, että jopa minä näytän tarpeeksi hyvältä. Yksi meidän monesta sairaan söpöstä kesäharjoitteliasta sai olla kilpenäni Lostarin tanssilavalla, kun joku ällö tyyppi innostui taas liikaa. Lauantaina alkoi tukkaan särkeä heti kun avasin silmäni, mutta yhdellä särkylääkkeellä ja aamupalalla selvittiin iltaan asti. Illalla kävelin Stadikalle ja treenasin kiltisti tunnin. Samoin eilen.

Viikonlopun 4 tunnin kävely ja 2 tunnin treeni se varmaan tänä aamuna sitten herättinkin jo kello 04.00. 05.00 kyllästyin sängyssä pyörimiseen ja valmistauduin töihin lähtöön. Nyt täällä kuuluu olevan jo muitakin.

Taidan lähteä naapuritalosta hakemaan itselleni aamupalaa. Oli minulla jotain tosi jännää kerrottavaakin, mutta unohtui jo.

Kiukkua

2007-07-06T13:57:00.000+02:00

Inhoan lokkeja. Ensinnäkin ne kiljuvat jatkuvasti siellä kotini lähellä. Toisekseen eilen Espalla ne hyökkäsivät kimppuumme, kun yritimme syödä jäätelöä. Siis hyökkäsivät siihen aitoon Hitchcockin linnut tyyliin; parisen kymmentä lintua pään yläpuollella ja hiuksissa kiinni. Eipä juuri naurattanut. Piti juossa Espalta lähimpään porttikongiin turvaan. Ampukaa ne!

Inhoan myös niitä kiireisiä autoilijoita, jotka tuhatta ja sataa lähestyvät risteystä ja soittavat torvea, kun jalankulkija on tiellä punaisten palaessa. No, arvoisa autoilija, kaikkialla ei vielä ole vilkuttavia valoja ja vaikka oliskin, niin joskun saattaa käydä niin että valot vaihtuvat kesken kaiken! Niin kävi juuri tänään sinä senkin kusipää halvassa autossasi! Ampukaa ne?

(Hithcock, Linnut)

Koiruus

2007-07-04T12:48:00.000+02:00

Rakas koiruutemme on ensimmäistä kertaa huiman 11 vuotiaan elämäntaipaleensa aikana sairas. Flunssaa ja pientä tulehdusta on ollut, mutta nyt on kyseessä jotain vakavampaa. Eläinlääkäri ei osannut sanoa, mikä suuren patin, tai suorastaan laajentuman, on aiheuttanut. Mahdollisuuksia on kolme; vakava tulehdus ja hyvä- tai huonolaatuinen kasvain. Jos annettu lääkekuuri ei tehoa, on vuorossa lisätutkimukset ja mahdollinen leikkaus.

Ne, joilla ei ole koskaan ollut koiraa tai kissaa, surkuttelevat ja ajattelevat, että saahan noita koiria lisää. Ne, jotka ovat 11 vuotta pitäneet perheenjäsenenään koiraa ja seuranneet sen kasvamista pienestä karvapallosta harmaaksi vanhukseksi, tietävät kuinka kauhea ajatus koiran menettämisestä voi olla. Muistan kuinka Tira aikoinaan kertoi olevan todella vaikeaa käydä vanhempien luona rakkaan koiran menehtymisen jälkeen. Minä en varmaan halua edes kuulla koko kotikaupungin nimeä! Eihän tämän sairauden takia vielä ole mitään tuomioita jaettu, mutta 11 vuotta on kuitenkin jo korkea ikä rotukoiralle.

Pientä sydäntäni kivistää. Täytyy ajatella jotain muuta.

Only happy when it rains

2007-06-27T09:48:00.000+02:00

Olen sinkku, vapaa ja huoleton. En ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni ja ratkaisuni vaikuttavat vain omaan elämääni. Mahtavaa, juuri näin haluan asioiden olevan. Mutta, mutta... Tietenkään asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Seuraa tarina.

Kaikkihan tietävät kämppikseni, sen uskomattoman yksikertaisen olion, joka on siirtänyt itsensä Suomeen Portugalista itsenäistyäkseen ja löytääkseen tarkoituksen elämälleen. Kaksi viikkoa sitten kämppikseni irtisanoi vuokrasopimuksen ja sanoi muuttavansa pois remontin riivaamasta asunnosta. Minua asia ei huolettanut olenkaan. Päinvastoin, nyt saisin olla rauhassa yksin ja olisin pakotettu etsimään itselleni uutta pidempiaikaista asumisratkaisua. Ajattelin asua tuossa yksin syyskuun loppuun asti ja sitten mennä kolmeksi kuukaudeksi kaverin kämppään, kun hän itse on perheineen Amerikassa. Suunnitelmat alkoivat tuntua aika hyviltä ja Igglosta oli jo kämppiä korvakerkitty.

Kaikki oli siis hyvin suunniteltu ja minä tyytyväinen, kunnes eilen illalla... Niin eilen illalla, kämppikseni tuli kotiin kahdeksalta. Itkien. Voidaanko me jutella? Meidän täytyy jutella. Minusta meillä ei ollut mitään puhuttavaa, sillä hän oli muuttamassa pois lauantaina ja minä lähdössä perjantaina kotiseudulle. Koska en ole niin tunteeton kuin haluaisin, sammutin television ja tein tilaa sohvalla. Niin käsittämätöntä kun se onkin, ei tyypillä olekaan mitään asuntoa, johon muuttaa. Minä ihan varta vasten tarjosin sille pari päivää miettimisaikaa ja kysyin onko sillä varmasti asunto johon muuttaa. En tarvitse aikaa, on asunto. Ei ollut.

Niinpä niin, tilanne on nyt kuitenkin se, että jos minä en muuta omia suunnitelmiani ja ota sitä takaisin kanssani asumaan, niin sen on muutettava takaisin vanhempiensa luo Portugaliin, jossa sillä ei ole töitä. Täällä sillä olisi töitä, mutta ei asuntoa. Käytännössä minä siis joudun ratkaisemaan ja päättämään sen kohtalosta ja tulevaisuudesta. Itsehän se teki aikanaan päätöksensä pois muuttamisesta, mutta nyt se on siirtynyt minulle. Aika epäreilua minusta. Aika vitun epäreilua! Minä olen vapaa ja aikuinen, jonka pitäisi olla vastuussa vain itsestään.

Kuinka minulla nyt voi olla käsissäni melkein tuntemattoman ihmisen tulevaisuus?

Kauppatieteiden maisteri

2007-06-25T11:18:00.000+02:00

Pääsin sekä ulos että sisään. Olen maisteri ja tuleva tohtori!!! Pitänee hankkia uusia unelmia, vanhoja eletään parhaimmillaan.

I'm done

2007-05-28T12:12:00.000+02:00

Se on nyt sitten siinä. Maisteritutkinto nimittäin. Enää ei tarvitse kuin odotella varsinaista valmistumispäivää. Enpä olisi uskonut, että se perhana joskus loppuu ja uurastaminen sen eteen tulee tiensä päähän. Luulin myös, että olisin iloisempi ja helpottuneempi tämän hetken vihdonkin koittaessa. Olen jo siirtänyt ajatukset seuraavaan etappiin ja stressaan sen puolesta. Nähtävästi kuulun siihen tulevaisuudessa elävään ihmistyyppiin. Olen ahne. Haluan aina vain enemmän, tai ehkä asian voisi tulkita niin, että olen julma itselleni, vaadin jatkuvasti enemmän.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että joudun tänä kesänä keskittymään töiden lisäksi ainoastaan lomailuun ja nauttimiseen. Suunniteltiin tänään lounaalla jo Misun kanssa hiukan parin seuraavan viikonlopun tapahtumia. Ensi viikonloppuna suuntana voisi olla Hanko ja seuraavana Turku. Kolmas viikonloppu on valmistujaiset. Valmistujaiskemuja ei oikeastaan edes huvittaisi pitää, mutta hiukan tulee ystävien puolelta painetta järjestää kunnon kemut. Kun remontti näyttää riitelyjen takia viivästyvän, niin juhlatilakin Helsingin keskustasta löytyisi ihan omasta takaa.

Sitten pari asiaa, jotka eivät liity edelliseen mitenkään, mutta ovat mainitsemisen arvoisia. Ensinnäkin lauantain kaatosateessa raahauduin lähistöllä sijaitsevaan butiikkiin, jossa myydään kalliita vaatteita pienellä alennuksella. Jätin hienotunteisesti sateenvarjoni eteiseen, jossa oli monta muutakin sateenvarjoa. Kun olin lähdössä pois, huomasin jonkun varastaneen sateenvarjoni. Ajatelkaa, kuinka itsekkäitä paskiaisia ihmiset voivat olla! Ja minä ihan takuuvarmasti olin paikan köyhin asiakas, niin että rikkaamman piti sitten se sadevarjokin minulta viedä. Onneksi olin kotikulmilla, joten kipäisin kotoa hakemaan toisen. Vituttihan tuo röyhkeys. Eilen taas löysin raitiovaunusta istuinten väliin tungetun stiletin. Vein sen kuskille, joka heti otti yhteyttä keskukseen ja ilmoitti sen edellisellä pysäkillä poistetun riehujan jättäneen omaisuuttaan vaunuun. Auts, tuli heti mieleen mitä siellä ratikassa olisi edellisellä pysäkillä voinut käydä.

Kello 22.15

2007-05-23T21:14:00.001+02:00

Jaa-a, pitäisiköhän sitä lähteä kotiin?

Tosi reilua

2007-05-23T08:56:00.000+02:00

Alakerran kahvio mainostaa reilua kahvia. Kysyttäessä kuitenkin myöntävät, ettei sitä juuri nyt ole tarjolla. Työpaikalla on vessat remontissa kaikissa kolmessa kerroksessa tukoksen takia. Koko talossa on siis käytössä kaksi naisten ja miesten vessaa ja kaiken lisäksi molemmat vessat ovat sellaisessa paikassa, että saa koko ajan raahata kulkukorttia mukanaan.

Valmistun 3 viikon kuluttua. Viimeisimpien perhetapahtumien takia aijon jättää juhlimatta. Ei kerta kaikkiaan vaan huvita. Ajattelin kyllä kutsua ystäviä koolle epävirallisesti ja tarjota kahvit täällä työpaikalla. Isommat juhlat pidän vasta, jos satun pääsemään jatko-opiskelijaksi. Kilpailu on kovaa, halukkaita on yleensä ollut reilut 20 ja sisälle pääsee kuulemma 5. Kaiken lisäksi haen aineeseen, josta minulla on kursseja suoritettuna huimat 1.

Saa nähdä kuinka se väitöskirja edistyy, periaatteessa sen on jo aluillaan, kun ensimmäinen artikkeli on menossa konferenssiin. Ensimmäinen kurssikin on valmistumisviikolla. Saa nähdä mitä siitä tulee. Ennen kurssia on luettava 25 artikkelia ja kokonaisen viikon kestävän kurssin aikana pitää valmistella ja pitää esitys ensimmäisenä päivänä ilmoitettavasta aiheesta.

Bottega Veneta kevät 2007 Style. com

Tämä tietää sotaa!

2007-05-21T16:08:00.000+02:00

Asuntoremontti on mennyt ihan ihmeelliseksi riidaksi, ja minä olen sopivasti siinä välissä. Isännöitsijä syyttä sekä minua että asunnon edellistä asukasta eli varsinaista vuokraajaa kataliksi ihmisiksi, jotka ovat tahallisella toiminnallaan saaneet ongelmat aikaan. Ensin syytettiin ainoastaan välinpitämättömyydestä ja nyt tahallisuudesta. Asunnon varsinainen vuokralainen on saanut todellista lokaa niskaansa. Minä taas olen talonmiehen mielestä todella epäilyttävä tyyppi, kun minulta kesti avata ovi, kun ovikello soi kesken suihkun. Taisin siis olla kirveen kanssa rikkomassa kotiani, kun talonmies yllätti. En sitten voinut heti avata, kun piti se kirves piilottaa. Kaiken lisäksi kotonani on käyty ilman minkäänlaista ilmoitusta käynnistä saati sitten mitään ilmoitusta siitä, että tulossa ollaan. Minua ei tietenkään ole haluttu paikalle, kun vakuutusyhtiö on tullut tarkastamaan asunnon tilannetta. Minähän olisin vaikka voinut kertoa totuuden ja sehän ei selvästikään sovi isännöitsijän suunnitelmiin.

Isännöitsijä ja talonmies käyttäyttyvät todella hämärästi! Eivät vaan tiedä keille ovat alkaneet vittuilemaan. Jos maailmassa mitään oikeutta on, niin minähän haen sen vaikka alta kiven ja kannon suojakseni. Aloitan siitä, että kotonani on käyty ilmoittamatta. Lisäsi asunnon omistajalla on mainetta ja mammonaa sekä asianajajia palveluksessaan. Päävuokralainen puolestaan on tehnyt elämäntyönsä vakuutusalalla. Katsotaan, katsotaan.

We are family

2007-05-11T15:19:00.000+02:00

Gradu on kansien välissä ja lopullisessa tarkastuksessa. Säästääkseni 33 euroa, päätin printata graduni itse. Arvaatte varmaan? Lopulta, kahden tunnin aherruksen jälkeen, se kuitenkin onnistui ja nyt en ajattele mokomaa enää koskaan. Paitsi palauttaessani sen ensi viikolla myös tukisäätiölle, joka ystävällisesta tuki graduni vääntämistä 500 eurolla. Tukisäätiö antoi apurahaa myös tänä vuonna, tällä kertaa kokonaiset 1200 euroa. Sillä rahalla lähden alkusyksystä Englantiin.

Ystävä muuttaa syksyksi Amerikkaan, joten taidan pudottaa maan pois kieltolistaltani vähäksi aikaa ja mennä vierailulle rakkaan New Yorkini kautta. Kesälomaa rapsahti kokonaiset 4 päivää, enkä sitten millään osaa päättää milloin ruhtinaallisen lomani pitäisin. Rahatilanne ei vaikuta niin hyvältä että voisin lähteä kovinkaan pitkälle. Ruotsiin sentään menen loppukesästä, mutta siihen lomapäiviäni käytä.

Tänään lähden kotikaupunkiin katsomaan veljeäni. Euroviisuhulinat jäävät siis eilisiin Ville Pusan ja kahden hiphopparin keikkoihin. Ei se mitään, en minua juuri juhlitakaan.

  One love, one blood
  One life, you got to do what you should
  One life, with each other
  Sisters, brothers
  One life, but we're not the same
  We get to carry each other, carry each other
(U2, one)

Tahdon

2007-05-10T14:39:00.000+02:00

Vähitellen helpottaa. Pala palalta, yö yöltä, päivä päivältä. Aika sen tekee.

Eilen meinasi kuppi jo läikkyä yli. Palasin töihin jo maanantaina, mutta en juuri ollut toimistossa kokousten ja haastatteluiden takia. Eilen sitten sain kesken päivän kuulla, että samaan työhuoneeseen tulee kolmas osapuoli, josta kaikki paitsi minä tietävät. Minua oltiin jo siirtämässä tämän kesätyöntekijän takia toiseen huoneeseen, kunnes kiukkuisena päätin soittaa työkaverilleni ja kysyä mitä vittua se on selkäni takana järjestellyt. Onneksi soitin, saatiin kunnon riitelyn lisäksi lopulta paikkani työhuoneessani takaisin. Kysessä oli loppujen lopuksi kesätyöntekijän vierailu huoneessamme satunnaisesti ja yksi maailman rikkinäisimmistä puhelimista. Muistattehan sen hauskan leikin lapsuudesta?

Asuntoni omistaja on osoittautunut erittäin mukavaksi tyypiksi, jonka kanssa asioita on ilo hoitaa. Varmaa on jo ainakin se, että remontin jälkeen asuntoon voi muuttaa takaisin. Remontista en vielä tiedä mitään, mutta remontti onkin ärsyttävän isännöitsijän hoidettavana. Harmittaa kyllä, jos en voi asua siinä Kaivarin kupeessa kesällä.

Työtilanteen piti olla auki kesäkuun loppuun, jolloin sopimus umpeutuu. Sain kuitenkin eilen kuulla saavani jäädä tähän koko projektin ajaksi eli yhteensä kahdeksi vuodeksi. Senkin jälkeen jatkoa riittänee. Olen saanut niin ylistävää palautetta että ihan posket punoittavat. Olen kuulemma suorastaan hämmästyttänyt pomoni kyvyilläni ja antanut heille enemmän kun he osasivat odottaa tehtävään palkattavalta. Juuri tuollaista palautetta sitä unelmissaan saa siitä unelmatyöstänsä. En olisi uskonut todellisuuden yltävän samalle tasolle.

Kyllä tässä positiivisia tapahtumia ja uutisia jo kaivattiinkin kaiken kauhun keskellä.

Anteeksi, minun täytyy kiljua ja huutaa juuri nyt

2007-05-07T14:26:00.000+02:00

Helppoa ei ole, se on myönnettävä. Aluksi päässä pyöri yksi ja sama ajatus, mutta nyt väliin hyppäävät aina silloin tällöin omat huolet sekunnin sadasosaksi. Perhettä kohdannut tragedia osui suorastaan kirjaimellisesti pikkuveljeen, ironialla ei tässä ole sijaa. Mikä maailmassa voisi olla kamalampi ajatus kuin se, että menettää pikkuveljensä? Niin, ei mikään näin lapsettomalle ihmiselle. Minä olen jokusta senttiä ja jokusta minuuttia vailla pikkuveljeäni. Niin pienestä se oli kiinni ja nyt on alkanut toisenlainen taistelu. Syyllinen on neljän seinän sisällä, mutta se täytyy vielä saada pidettyä siellä. Pikkuveli pitää saada kuntoon. Oma pää pitää saada toimintakuntoon.

Muita asioita? No, eipä niitä ole. Asuntoa olen edelleen vailla, mutta siinähän olen. Viime kädessä luotan ystäviin tai lämpimiin kesäöihin. En jaksa nyt muuta.

Forgive not forget

2007-05-03T06:55:00.000+02:00

Perhettä kohdannut tragedia piti kotiseudulla keskiviikon ja pitänee minut kotona työskentelemässä tämän viikon. Viikonloppuohjelmaakaan ei tarvitse miettiä vähään aikaan, se on kotiseutu joka kutsuu. Eipä juuri asuntoasiat hetkauta. Yhtään.

(Jonna 7v. 2004)

Verkligen

2007-04-28T08:15:00.000+02:00

Jos muidenkin elämä on tälläistä vaikeudesta toiseen juoksua, niin täytyy ihmetellä, kuinka ihmiset jaksavat. Minä en ainakaan enää millään jaksaisi. Nyt on menossa asunto alta ja mahdollisesti jopa reilulla kolmen viikon aikataululla. Asunnon vuokraaja ja omistaja eivät ole minua ja kämppistäni tästä ajamassa, mutta taloyhtiöllä on kiire remontoida. Remontin aikana täällä ei voi asua. Siis oikeasti! Missä on se kuuluisa vaikeuksista voittoon? Tässä on selvitty selkäleikkauksista, jättämisestä, rakkaiden sukulaisten yllättävistä kuolemista ja isän sydänkohtauksesta eikä helpotusta ole odotettavissa. Minusta tämä ei ole kovinkaan reilua!

Onhan niitä hyviäkin asioita. Yksi niistä katsoo olohuoneessa lastenohjelmaa ja syö siskoni itse tekemää munkkia. Toinen hyvä asia on reilu matka-apuraha, jonka ovat näköjään eilen myöntäneet. Se ei ole ollenkaan hullumpi juttu.

Kohta lähdemme Ateneumiin, lauantaisin kello 12.00 lapsia kierrättävät taikajänikset. Annantalolla puolestaan on teatterifestivaali ja sinne on kiire Ateneumin jälkeen. Huomenna vuorossa on Heureka, maanantaina Korkeasaari ja elokuvat ja tiistaina ennen kotimatkaa vielä jotain mukavaa ja erikoista. Ennen tiistaita ei ole murheita, keskiviikkona vasta katsotaan totuutta silmiin.

Protect me from what I want

2007-04-26T15:05:00.000+02:00

Sain palautetta gradusta. Muuta ei tarvitse korjata ennen painoa kuin kijoitusvirrhetä. Tiesin niitä jääneen työhön, koska minun oli kerta kaikkiaan vaan pakko päästää irti gradusta heti kun viimeinen lause oli kirjoitettu. Maanantain tentistä en tiedä, mutta tiistain esitys meni kuulemma loistavasti. Minusta ei todellakaan tuntunut siltä, mutta katsojilta sain hyvää palautetta uskottavuudestani sekä siitä, kuinka hyvin olen perillä työstä, jossa olen ollut vasta 4 kuukautta. Maanantain tentin epätietoisuus stressaa kuitenkin niin paljon, että en osaa nauttia yhtään mistään juuri nyt.

Kotona on lisäksi odottamassa pommi kosteusvaurioiden muodossa, ja nyt mietitään kuka sen maksaa. Toivottavasti en minä, koska syy kosteusvaurioihin on saanut alkunsa edellisten vuokralaisten aikana. Minun tuurillani, ne kuitenkin kiistävät koko homman. AHDISTAA! Eikä edes vähän vaan ihan sairaan paljon ja kovaa ja kunnolla. Tarvinnen asianajajaa.

Huomenna matkustan kuitenkin kotiseudulle ja haen siskon tytön seurakseni. Murusen kanssa menee sitten vapun yli tiistaihin. Siitä tulee mahtavaa!

Slave to the wage

2007-04-23T22:58:00.000+02:00

Jeltsin kuoli, ja minä tajusin, että eihän tämä tämmöinen, herranen aika sentään, ole mitään elämää. Pitää herätä ennen kuin se on liian myöhäistä! Pahinta mitä minulle voi tapahtua on se, että minä kuolen ja sittenhän minä en ole täällä sitä enää itkemässä. Olen jo niin pitkään saarnannut, miten pitäisi elää, mutten ole itse ottanut opikseni.

Kiirettä ja työtä. Miten olisi elämää ja aikaa?

Huomenna, huomenna.

Merkitsevyystasolla 0.01%

2007-04-23T08:58:00.000+02:00

Tänään olisi SE viimeinen tentti. Laskin ja laskin eilen, mutten ole ollenkaan varma taidoistani. Riittää että läpäisen tentin. Keskiarvoni riittää silti jatko-opintoihin hakuun. Tentti on vasta illalla joten tämä päivä menee tiukassa viimehetkenpaniikissa. Aina välillä lepuutan hermojani tekemällä Hesarin värisudokuja. Voisi ehkä jopa väittää minun olleen hiukan koukussa noihin huumaaviin ympyröihin, kunnes ratkaisin vaikeimmankin eli kuvainnollisen älypää-asteenkin. Kun selvitin tuon haasteen, niin kai minä nyt yhden tilastontentin selvitän. Normaalijakauman standardointihan on ihan pikkujuttu verrattuna punaisten ympyröiden salaperäiseen sijaintiin 9x9 ruudukolla. Kunpa maisteriksi valmistumiseen tarvittaisiin nimenomaan sudokun ratkaisemisen taitoa eikä tilastotiedettä!

Kun olen selvinnyt tentistä pois, läpipäässeenä tai läpäisemättä, on kiire koneen ääreen tekemään huomista esitystä tutkimusaiheestani. Kyseessä on niin sanottu tulikoe, jossa katsotaan osaanko minä esiintyä ja ilmaista itseäni. Aikaisemmin se on mennyt erittäin hyvin, mutta huomenna takana tulee olemaan jo kaksi valvottua yötä, mikä ei ainakaan paranna onnistumisen mahdollisuutta. En kyllä ala laskemaan kuinka paljon se mahtaa alentaa todennäköisyyttä, vaikka se päivän teema onkin.

Mutta pitäkää kaikki kolme lukijaani peukkuja ylhäällä minulle heti 16.00 eteenpäin! Jos en pääsen tentistä läpi niin kaikki kaatuu, koko korttitalo.

Sammakoita suun täydeltä

2007-04-21T21:25:00.000+02:00

Gyneni sanoi ymmärtävänsä hyvin ettei kukaan halua näyttää siltä kun minä näytän, ja ymmärsi että olen kovin toivoton itseni kanssa. No jaa, minä kyllä luulin olevani ihan onnellinen ja melkoisen tasapainoinenkin nykyään, mutta ilmeisesti en ole, sillä se ei tällä elopainolla ole kuulemma mahdollista. Niin että nyt on taas itsetunto koholla ja fiilikset todella hyvät! Minä en ole mitään muuta kuin painoni ja se ei vastaa ihannetta, joten turha on kuvitella olevansa onnellinen kun tekee unelmiensa työtä ja pärjää siinä hyvin, elättää itsensä, on harratuksia, on ystäviä ja rakastava perhe.

Toisarvoista!

Jos minulla sattuisi olemaan mitään ihmisarvoa jos tämän näköistä ihmistä kannattaisi koristella, niin olisipa kivat kengät.

Kaikkea sitä. Perkele!

I'm on sinking sand
Gravity
No escaping gravity
Gravity
No escaping... not for free
I fall down... hit the ground
Make a heavy sound
Every time you seem to come around

I'll describe the way I feel
You're my new Achilles heel
Placebo, Special K

Se on siinä!

2007-04-19T20:58:00.000+02:00

Nyt se sitten on sisällä! Paljon on mahtunut gradun alun ja valmiiksi saamisen väliin, mutta sain kuin sainkin sen irti itsestäni. Kunhan maanantaina pääsen vielä läpi viimeisestä tentistä, on maisterin paperit vihdoin byrokratiaa vaille valmiit. Huh, opiskelun aloittamisen ja valmistumisen väliin sitä vasta onkin elämää mahtunut. Valitettavasti enemmän huonoa kuin hyvää, mutta koko ajan mennään parempaan päin, joten jätän itkut itkemättä. Unelmani saattaa sitä paitsi toteutua tänä vuonna ja se on enemmän kun uskalsin kohdalleni toivoa, unelmoin vain.

Jos en kuollakseni pelkäisi kaiken kaatuvan siihen maanantain tenttiin, olisin nyt onnellinen ja kerrankin ylpeä itsestäni! Olisin. Kerrankin.

Tiktaktiktaktiktak

2007-04-18T22:14:00.000+02:00

Koska tiedossa oli erittäin tärkeä tapaaminen Espoossa, lähdin kotoa jo puoli tuntia aikaisemmin kun olisi tarvinnut. Tai niinhän minä luulin. Minun luontani pääsee töihin
- yhdellä ratikalla n.15 min
- kävellen n. 25 min
- kävelyn ja ratikan ja kävelyn yhdistelmällä n.30 min
- kävelyn, metron ja kävelyn yhdistelmällä n.30 min
- ratikan, metron ja kävelyn yhdistelmällä .n. 30 min
- joillain busseilla, joista en ole ottanut selvää ollenkaan

Ideaali tapauksessa pääsee siis 15 minuutissa ovelta ovelle mukavasti ratikassa. Jos se ovelta ovelle kuljettava ratikka ei jostain syystä tule, niin on turha hakeutua keskustaan toisella ratikalla, koska kyseinen ratikka ei lähde keskustasta, jos ei edes täältä lähde. Tänään tämä rakas 3T ei sitten tullut 25 minuuttiin. Kun on odottanut jo reilut 10 minuuttia ei enää ole varaa kokeilla noita muita vaihtoehtoja, vaan on odotettava kärsivällisesti ja toivottava että joskus vielä se 3T tulee. Kun vihdoin pääsin ratikan kyytiin, pysähdyimme joka pysäkillä ja jokaisiin valoihin. Lisäksi olin liikkeellä samaan aikaan Siljasta purkautuvan kaljarallilastin ja lukemattoman hitaan vanhuksen kanssa. Tänään matkaan meni siis noin 2o minuttia ja ratikkaa odotin reilut 20 minuuttia. Nyt ylimääräisestä puolesta tunnista oli kulunut jo 25 minuuttia ja ilo on vasta alkamassa.

Töissähän oli pakko käydä, koska siellä oli tavara, jota tarvitsin kokouksessa Leppävaarassa. Töissä sitten olin kaivamassa esiin aikatauluja, jotka edellisenä päivänä olin printannut näppärästi valmiiksi. Jaaha, ne oli sitten siellä kotona sängyn päällä. Ei kun kannettava kiinni telakkaan ja auki. Tietenkin juuri tänä aamuna oli joku iso päivitys tulossa koneelle ja synkronointi kesti ikuisuuden. Lisäksi siinä kiireessä printtasin vain aikataulun enkä sitä osaa, missä kerrotaan mistä se saatanan bussi oikeasti lähtee! Arvaus Kamppi meni tietenkin mönkään. Siellä sitten huohottaen tietoisena erittäin tiukasta aikataulusta katson ensimmäisen Leppävaaraan menevän bussin ja jippii 110T on juuri lähdössä. Ne, jotka tuntevat Espoon liikennettä ja kyseisen linjan, tietävät jo mihin siinä jouduttiin ja kuinka sen ehtimisen kanssa kävi. 45 minuuttia ja saatanan monta pienen pientä tietä, pysäkkiä ja omakotitaloaluetta myöhemmin olin perillä. Myöhässä ja ilman tarvitsemiani muistiinpanovälineitä, koska ne sitten jäivät sinne työpöydälle, kun kaivoin konetta laukusta ja jouduin ottamaan paperit vähäksi aikaa pois laukusta.

Myöhässä, hengästyneenä ja erittäin kiukkuisena saavuin lounaalle, jolla tapaaminen aloitettiin. Ehdin paikalle juuri ennen pomoani eikä kukaan ollut voinut aloittaa syömistä ennen pomoni ja hänen vieraittensa saapumista. Vittu melkein kaksi tuntia elämästäni luulin myöhästyväni ja olin kuin tulisilla hiilillä kaikissa niissä ajoneuvoissa ja juoksin niiden väliä. Tästä lähtien en välitä enää pätkääkään siitä olenko myöhässä vai ajoissa. Yritän toki olla ajoissa, mutta jos en ole niin en ole!

Ylläripylläri

2007-04-17T23:10:00.000+02:00

Suomeen saatiin Yllätysministeri, näin uutisoi jompikumpi päivän roskalehdistä. Hienoa, odotan jännityksellä mitä sen toimenkuvaan kuluu. Eivät varmaan kerro etukäteen, eihän se muuten olisi yllätys. Se taasen ei yllättänyt ollenkaan, että ministereiksi valittiin taas pääasiassa vanhoja patuja. Eihän meistä nuorista mihinkään olekaan, vanhat tietävät paremmin kuinka tätä maata pitää johtaa ja kuinka muutosta saadaan aikaan. Kiitollisin olen tietysti Väyrysen valinnasta, edustaahan se kanssani samoja vittu jos ei muuten niin kiristämällä-arvoja. Vittu, jos minulle ei kohta anneta miljoonaa euroa, niin minä vien nämä loistavat aivoni ja täydelliset rintani Ruotsiin ja pelastan valaat siellä.

Oikeasti, mitä vanhemmaksi ja viisaammaksi tulee, sitä paremmin tulee tietoiseksi siitä, kuinka surullisen vähän ammattitaito ja älykkyys vaikuttavat siihen, ketkä meitä edustavat salkkuinensa. Sehän on puhdasta politiikkaa ja sehän olisi aika pelottavaa, jos ei tietäisi niin olleen aina ja maailman silti olevan pystyssä ja voivan hyvin.

Itkisin partaani, jos sellainen kasvaisi, tai jonkun toisen partaan, jos sellainen olisi elämässäni.

Moniajoa

2007-04-16T12:06:00.000+02:00

Itsekin tajuan, että jotain on tehtävä tälle jatkuvalle stressille ja kiireelle. Viime yönä nukuin 3 tuntia ja nyt juon ja juon kahvia jaksaakseni viimeistellä vielä gradua hiukan ennen painoon viemistä. Olisin nukkunut mielelläni kuusikin tuntia, mutta sänkyyn kaatuminen vain lisäsi graduun ja työhön liittyvää ajatuksenjuoksua, eikä unesta tullut mitään.

Nyt lisään lisäämistäni asioita johtopäätöksiin ja suosituksiin ja samalla mietin kuinka muotoilisin ruotsin aineeni ja kuinka monta tuntia mahdan illalla jaksaa lukea vielä tenttiin. Olen yrittänyt sopia kypsyyskokeesta, mutta tavoittelemani henkilö ei ole paikalla. Kaikkien näiden opiskelussa viettämieni vuosien jälkeen on tuo yksi asia saatava eteenpäin nyt eikä milloinkaan muulloin. Parhaillaan on siis menossa näytös moniajotaidoistani. Ihailijoita minä ja Misu yhtenä moniajokohtaistani. Kirjoitan gradua, bloggaan, chattaan gmaililla, kirjoitan ruotsin ainetta ja näytän siltä kun tekisin töitä. Ei ihan helppoa, mutta musiikkia kuunnellen jaksaa ja ehtii ja pystyy.

Heti ensi viikon jälkeen YRITÄN vähentää kiirettäni ja välillä ihan vaan olla. Ystäviäkin olen lyönyt laimin. Unohdin lauantaiset ystävän syntymäpäivät, joihin olin luvannut mennä. Koskaan ennen en ole onnistunut moista tekemään, enkä todellakaan ole ylpeä tästä kerrasta.

Hanki elämä, hanki elämä, hanki elämä!

Titityy

2007-04-13T14:55:00.000+02:00

Nyt on uusi ja upea tukka. On päässä muutakin uutta, krapula meinaan... Tuli lähdettyä työkavereiden kanssa yhdelle ja olinhan minä jo neljältä aamulla kotona. Jatkoilla. Saattaa olla, että en ollut ihan selvä vielä aamulla lähtiessäni kolmen tunnin unien jälkeen sinne kampaajalle. Niin tai näin, nyt oon selvinpäin. Krapulakaan ei ole kummoinen, väsyttää vaan ihan perhanasti.

Sunnuntaina kävin 2 tunnin kävelyllä ja kuvasin lintuja. Ihan vaan huvikseni.

Mittatilauskehykset ratkaisevat kaikki ongelmat

2007-04-12T10:00:00.000+02:00

... sellaiset tänne, on meinaan raha- ja asuntohuolia. Mahtavaa mainontaa taas kerran työmatkan varrelta. Markkinoinnin ammattilaisena varoittaisin lievästä ylilupaamisesta.

Mahtavia uutisia tuli taas eilen! Minun asuntoni kohdalla putket ovat vuotaneet ja kylppärin, keittiön ja eteisen lattiat on laitettava uusiksi. Todella siistiä! Joku ihmeen hiekka siellä jossain puukerrosten alta täytyy kuivattaa ja siinähän menee kuka tietää kuinka kauan. Tällä hetkellä en edes tiedä voiko asunnossa asua remontin aikana. Arvatkaa vaan ottaako päähän!

Muuten menee edelleen ihan kivasti, jos nyt ei uskomattoman kovaa stressiä ja unettomuutta oteta lukuun. Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä fiiliksen kannalta, että laihdutuskuuri ei ole tuottanut sitten minkäänlaista tulosta. Ei sitten minkäänlaista vaikutusta. Onneksi Uimastadion aukeaa vajaan kuukauden päästä ja minä pääsen taas vesijuoksemaan. Sisähalleissa se ei innostanut, mutta jos taas tänä kesänä innoistuisi juoksemaan allasta edestakaisin, kun työpaikkakin on mukavan lähellä Stadikkaa. Mummo osti joululahjaksi minulle oman vyönkin.

Viikonloppu on taas tuloillaan ja tällä kertaa se tule tuntumaan ihan oikealta lomalta, kun ei tarvitse stressata gradusta, vaan ainoastaan kaikesta muusta. Joka tapauksessa suuntaan Misun luo maalle ottamaan aurinkoa alusvaatteisillani.

Ennen viikonloppua menen kuitenkin edustamaan työpaikkaani messuille. Tässä työssä on sen verran edustusjuttuja, että jakkupuku alkaa tuntua jo melkein omalta asulta. Varsinkin kun sen kanssa on toistaiseksi tullut laitettua Converset.

Viikonloppua lähden viettämään uuden tukan kanssa. Eilen menivät kertakaikkiaan hermot ja kampaaja lupasi hätäapua jo huomiseksi. Kevät tulee minunkin päähäni. Tämä tukka on kamala ja ihan liian pitkä minun makuuni.

Ja mitvit? bloggerini on suomenkielinen! Enhän minä nyt osaa käyttää tätä ollenkaan.

Tekemisen puutetta

2007-04-10T12:51:00.000+02:00

Apua, nyt minä en tiedä mitä tekisin täällä töissä, kun ei ole gradua näpyteltävänä! Olen aloittanut jo ainakin 10 hommaa, mutta missään niistä ei ole mennyt 10 minuuttia kauempaa. Olen siivonnut kaikki ylimääräiset paperit pois pöydiltä lojuamasta, kaikki gradupaperit kierrätykseen tai kaapin takimmaiseen nurkkaan ja lajitellut kirjat aakkosjärjestykseen. Olen hankkinut lisää haastatteluja, kirjannut ylös mahdollisen väikkäriaiheeni ja yrittänyt lisätä kohtia erääseen tutkimussuunnitelmaan. Olen jopa kävellyt keskustaan ostamaan itselleni välipalaa ja silti, silti, kello on vasta 14.00. Yleensä pääsen lähtemään täältä aikaisintaan kuudelta ja nyt en tiedä mitä keksisin, jotta voisin olla täällä edes neljään.

Taitaa olla ihan pakko ottaa koulukirja esille ja lukea reilun kuukauden päästä olevaan tentiin...

She's so pretty, that just ain't me

2007-04-09T16:53:00.000+02:00

Katsokaa video loppuun asti. Raakaa huumoria ulkonäköpaineita kohtaan.

The littlest things

2007-04-08T11:26:00.000+02:00

Vaikka kuinka olisi aikuinen ja itsevarma ja sinut itsensä kanssa, on todella herkkä kriittisille kommenteille. Erityisen herkkä sitä on ulkonäköön kohdistuville kommenteille. Niitä ei vain unohda, ei näköjään koskaan, koska kaksi noista kuulin lapsena *.

- Sinulla on tosi pieni nenä, tai ehkä se vaan näyttää siltä kun sinulla on niin paksut posket.

- Sinulla on tosi suloinen nenä, tuollainen pikkaisen vino.

- Sinun siskosi on todella kaunis. Ette muuten näytä yhtään samalta.

- Näytät todella upealta tässä kuvassa, mitä sinulle oikein on tapahtunut?

- Vaikka oletkin noin lihava, niin kasvosi on kuitenkin kauniit.

- Sinulla ei ole kaulaa ollenkaan*.

- Takapuolesi on leveä*.

- Olet todella mukava ja hauska, mutta minulle ulkomuoto on todella tärkeä.

- Olet sinkku, koska kukaan ei kerta kaikkiaan huoli sinua.

Polku

2007-04-07T12:32:00.000+02:00

Kaksi vuorokautta ja sitten se on ohi! Kaksikaksikaksikaksi vuorokautta ja sitten on gradu palautettu! Proffalle on yksi vitun hailee milloin työni palautan, mutta itselleni lupasin alunperin kolme vuorokautta ja yksi meni jo. Kaksi vuorokautta tiukkaa vääntöä on edessä, mutta jos nuori mies seisoo valvomatta vaikka päällään viisi vuorokautta, niin kyllä minä nyt kahteen vuorokauteen pystyn istuen.

Muutenkin menee niin hyvin, että suorastaan pelottaa romahdusta odotellessa. Muistan niin kirkkaasti, kuinka eräänä iltana vuosia sitten pesin illalla kasvojani ja katsoin peiliin ihmetellen, kuinka minä olen ansainnut olla näin onnellinen. Kun palaan mielikuvissani siihen hetkeen, näen kuinka vasemmalta rysähtää nyrkki suoraan päin pläsiä ja ääni taustalla kysyy nauraen, vieläkö hymyilyttää. Nyt pesen kasvoni, katson peiliin, ihmettelen kuka minua katsoo vastaan ja menen sänkyyni, jossa kukaan ei odota minua lämpimänä. Toivon nukahtavani pian, sillä yön jälkeen seuraa aamu ja uudet velvollisuudet, jotka saavat minut tuntemaan itseni tärkeäksi ja ehjäksi ihmiseksi.

Olisin minä helpommallakin voinut päästä elämässäni, mutta turha sitä on jäädä itkemään. Jos on monella ollut helpompaa, niin on monella ollut vaikeampaakin. Elämä on sitä paitsi polku, jossa jokaisessa risteyksessä tehdyt valinnat ovet tuoneet tähän. Minä rakastan olla tässä ja nyt.

Ny när jag äntligen är här, så ska jag stanna kvar i min värld.

Up&Date klo. 20.52
Uskomatonta, 63 sivua gradustani on täysin valmiina. Parisenkymmentä pitää vielä käydä läpi ja 5 -10 sivua kirjoittaa. Aikataulussa ollaan. Olen ansainnut iltakävelyn ja pullon kolajuomaa.

Yllättävän hidasta...

2007-04-05T18:01:00.000+02:00

v a n h a t blogi y stävä n i. Muutamia mainitakseni. Misunen on kyllä jo löytänyt tänne ihan omin avuin. On se vaan fiksu. Ja ihana!

Oletetaan, että tarvitsen uuden kämppiksen

2007-04-05T13:13:00.000+02:00

Oletetaan, että olet vieraassa maassa töissä ja asumassa. Oletetaan, että se vieras maa on vaikka Suomi ja oletetaan, että sinä et siis ole suomalainen, koska olet vieraalla maalla. Oletetaan edelleen, että asut suomalaisen kanssa samassa asunnossa kämppiksenä. Lisäksi se suomalainen olisi nyt oletettava suihkuun. Seis, ei sitä nyt niin tarkkaan tarvitse kuvitella, pysytäänpäs asiassa! Okei, nyt siis olet ulkomaalainen, et puhu suomea, mutta englantia kyllä. Suomea puhuva ihminen on suihkussa. Hyvä, nyt kuvitellaan ovikello soimaan. Noin, se soi ja soi ja soi. Menet ovelle, katsot ovensilmästä ja huomaat että oven takana on joku mies. Sadan pisteen kysymys: Mitä teet seuraavaksi?

Avaat oven?

Et tietenkään! Käännät selkäsi ja menet keittiöön aamupalalle. Ovikello soi ja soi edelleen, mutta sinä kaivat jääkaapista juustoa ja margariinia leivällesi. Kuulet, kuinka suihku loppuu, vessan ovi avautuu ja pian ulko-ovikin. Kuulet puhuttavan suomea ja jatkat aamupalavalmistelujasi. Yht'äkkiä se suomea puhuva kämppiksesi on vettävaluvana kylpytakissaan keittiössä ja kysyy "vähän" vihaisen näköisenä miksi et avannut ovea. Sinullahan on tietenkin oikein hyvä vastaus siihen, vai onko? Ehkä se tyyppi siellä oven toisella puolella ei puhu englantia ja sinä et puhu suomea. Kauhea ongelma. Mitä tehdä? Ei mitään. Ei kuulu sinulle. Ainakaan et avaa ovea ja kysy puhuuko se mies englantia, sehän olisi ihan saatanan vitun epäloogista. Onhan se todella epätodennäköistä, että suomalainen osaisi englantia.

Kaikkea sitä pitää sietää!

Tästä tykkään juuri nyt ihan kamalasti.

anthropologie

Korkeaa muotia

2007-04-04T11:11:00.000+02:00

En minäkään ihan tyhmä ole tai täydellisesti taiteellinen imbesilli, mutta Cristian Dior on nero! Muoti kiertää nykyään todella nopeasti. Se mikä näkyy huippumuotilehdissä, näkyy myös katukuvassa yksinkertaistettuna. Tämän kevään muotia on sekä Chanelilla että H&M:ssä minimekot ja tunikat.

Yksi juttu, mikä toistaiseksi on katukuvassa aika pientä on kaikenlaiset strassit ja tekotimantit. Onhan niitä toki, mutta huippumuodissa vaatteet on koristeltu niillä kauttaaltaan. Toinen trandi huippusuunnittelijoilla täksi kevääksi on metalli. Hopea, kulta ja pronssi kimaltelevat melkein jokaisessa showssa. Tämä keväänä oli mielestäni kokoelmat yllättävän samanlaisia. Kaikki vannoivat noiden kolmen edellä mainitun nimeen.

Kuvat tarjoaa style.com

Kunpa olisin sinä

2007-04-03T19:51:00.000+02:00

Kun takana on jo 11 ja puoli tuntia työpaikalla istumista ja edessä vielä jokunen tunti, voisi hyvinkin kuvitella olevansa se kaupan kassa, jonka työtunnit harvemmin venyvät yli kuuden tunnin. Perhanan kunnianhimo, kaikille ne sitä ovatkin jakaneet! Olen minä ollut kaupan kassanakin ja olisi perhana vie pitänyt pysyä siellä. Nyt se on myöhäistä, oravanpyörässä ollaan ja täältä ei lähdetä kun molemmat jalat haudassa. Minun aikanani kun tuskin enää on olemassa mitään elättävää eläkesysteemiä, edes sellaista kummoista kuin on näinä päivinä.

Tietenkin voisi olla kasakaupalla kunnianhimoa, mutta erittäin pienellä lusikalla lahjoitettua taitoa. Ilmeisesti sitä taitoakin löytyy minulta, kun täällä haluavat edelleen pitää.

Ei siinä, että minua kukaan kotona kaipaisi. Kyllä ne kukat yhden illan kastelematta ja ilman jutteluseuraa pärjäävät. Minä vain kaipaisin hiukan lepoa. Tätä tahtia on jatkunut enemmän tai vähemmän näin kiihkeästi koko kevät.

Oma sänky on kyllä parasta. Ja tyyny. Voi, pehmoisesta ja lämpimästä peitosta puhumattakaan!

Minullako mielipiteitä

2007-04-03T15:24:00.000+02:00

Tänä keväänä taas kerran esiin nousseesta keskustelusta voisi herkempi lähteä päättelemään etteivät jänikset, kanit, saati muutkaan luonnonkappaleet kuulu kaupunkiympäristöön olleenkaan. Tämähän on vain meille ihmisille tarkoitettu ja ennen kaikkea rakennettu. Yksittäinen kuutti saa silloin tällöin, korkeintaan kerran vuosituhannessa, ajelehtia rannallemme maisemaa söpöyttämään ja palstoja rikastuttamaan, mutta siinäpä se. Kaniini on niin kauhean paljon suloisempi siinä pienessä häkissä siellä olohuoneen nurkassa kuin Brahen kentällä tärvelemässä kallisarvoista rakennettua urbaania ympäristöämme. Jos me kaupunkilaiset haluamme nähdä eläimiä, niin ostamme lipun Korkeasaareen tai harvinaisena vapaa-ajanhetkenämme saatamme jopa vapaaehtoisesti eksyä metsään hetkeksi.

Tuo rakentamaton ja kontrolloimaton ympäristömme on jo niin julma ja ennalta-arvaamaton muutenkin. Vuodesta toiseen ne jäät yllättäen heikkenevät pidemmän lämpöjakson jälkeen, täysin kaikkien kaupunkiluonnonlakien vastaisesti, vieden monta kaupunkilaista mukanaan.

Voi, olisipa ne uhrit edes kaniineja, noita luontoomme kuulumattomia tuholaisia!

Minkäköhän lain mukaista sekin on olevinaan, että kymmenen tunnin katkeamattoman lumisateen jälkeen lumi kasautuu tielle, vaikka meillä kaupunkilaisilla onkin kiire töistä kotiin ja harrastuksiimme sisäilmaan lämpimään huostaan.

Luokkaretkellä

2007-03-26T08:46:00.000+02:00

Silloin sitä saattaakin luulla olevansa joku, kun entinen kotikaupunki kirjeitse alkaa kosia palaamaan kotiin Saimaan rannalle. Eikä sekään, että vetää kokousta, johon tulee kahdelta tasolta pomoja kuuntelemaan ja saamaan tietoa, joka talosta löytyy vain minulta, ollenkaan auta laskeutumista täältä pilvistä. Pilvistä ja pilvistä, ei tällä massalla niin korkealle pääse. Joka keväinen laihdutusrumba olisi taas aloitettava. Kaikessa muussa näytän onnistuvan ainakin omia odotuksia paremmin, mutta tässä projektissa veikkaan epäonnistuvani kunnolla. Tarkoitan huonolla kunnolla tietenkin.

Viikonloppu kotiseudulla oli ihan tarpeeksi Saimaan rantaa minulle. Siskontytön kanssa hiekkalaatikolla kotiäitien seurassa vietetyt tunnit kyllä vahvistivat näkemystäni siitä, että tämä uravaihtoehto sopii minulle. Kotiäitiys on todella hieno asia kun on lapsia, mutta ei se vain ole minua varten. Yksi äideistä oli kanssani saman ikäinen ja tehnyt elämässään puolitoista vuotta töitä ja lapset olivat kolme- ja puolivuotiaat. Minä olin tehnyt töitä kaksi vuotta jo 20-vuotiaana, vaikka olin ollut lukiossakin. Minä kuitenkin ymmärsin niitä paremmin kuin ne minua. Helsingissä asuva tuleva tohtori, oli niille jotain aivan käsittämätöntä. Ihmisillä on niin ärsyttävän vahvat ennakkoluulot tietyssä ammatissa olevista tai tietyn määrän opiskelleista. Hei, me ollaan ihan tavallisia ihmisiä!

Minä ainakin olen. Joudun esimerkiksi edelleen käymään vessassa.

Lue mieleni

2007-03-20T13:56:00.000+02:00

Minä en kyllä ymmärrä Saulin saamaa äänimäärää. Tanjan pudonneen kannatuksen sen sijaan ymmärrän oikein hyvin. Alatalo, Asell, Virtanen.. nämä alkavat taas menemään yli ymmärryksen. En minä kovinkaan hyvin kuulu siihen massaan muutenkaan. Kirja, jota en missään tapauksessa lue, musiikki, jota en missään tapauksessa kuuntele ja leffa, jota en missään tapauksessa mene katsomaan löytyy oman alansa topten-listalta. Ei iske dekkarit, ei iske komediat tai räiskinnät eikä iske suomalainen rokki.

Tänä vuonna olen käynyt katsomassa seuraavat elokuvat:
- Pan's Labyrinth
- Little Miss Sunshine
- Paljastavat merkinnät

Vähään aikaan ei tarvitse leffaan mennä, kun mitään kiinnostavaa ei ole ohjelmistossa. Eurooppalaiset ja aasialaiset osaavat tehdä elokuvia, saisivat näyttää niitä täällä vähän enemmän. Tämän vuoden musiikkiaarteisiin kuuluvat Amy Winehouse, Laleh, Kaiser Chiefs ja Weeping Willows. Televisiosta seuraan vähän populaarimpaa kamaa eli Greyn Anatomiaa, Veronica Marssia, Gilmoren tyttöjä sekä Ylen dokkareita ja perjantain leffoja. Kakkoselta tuli esimerkiksi perjantaina Peltirumpu, joka on Grassin romaaniin perustuva hieno elokuva 1970-luvun loppupuolelta. Jos en tässä väsäisi tutkintoani loppuun ja aloittelisi uutta, niin haluaisin lukea François-René de Chateaubriandin muistoja haudan takaa. 42 osassa luettavaa riittäisi varmasti jokuseksi kuukaudeksi tai vuodeksi sivumäärästä riippuen. Vasta 9 osaa on käännetty suomeksi, mutta minultahan luonnistuu tuo ranskakin. Ainakin sanakirjan kanssa.

Kuuluvalla äänellä

2007-03-18T11:47:00.000+02:00

Ehdokkaiden vaalilauseet eivät todellakaan innosta äänestämään, mutta kai ajatteleva äänestäjä näkee niiden taaksekin ja osaa poimia sen oikean. Todella tunnollinen äänestäjä menee tapaamaan ehdokkaita ja tenttaa ajatuksia ja konkreettisia toimia sloganeiden takana. Jonkin verran valveutunut, mutta hiukan vielä epäröivä äänestäjä puolestaan menee valitsemansa puolueen internet-sivuille ja huomaa ettei sinne pääse ruuhkan takia, kiroaa ja päättää tehdä lopullisen valintansa mutu-periaatteella äänestyskopissa. Joka tapauksessa on niin paljon helpompi heti listata sata tyyppiä, jota en missään nimessä äänestä, kuin nimetä se yksi jota sitten äänestän, tai edes kymmenen joita voisin äänestää.

Olen äänestänyt samaa puoluetta ensimmäisestä äänestyskerrastani lähtien. Ensimmäinen äänestys taisi kyllä olla presidentin vaaleissa, ja siellähän ei niinkään äänestetä puoluetta. Minä en ainakaan äänestä.

Vaalikoneista huolimatta, sen oikean ehdokkaan löytäminen on todella hankalaa. Kriittisenä luonteena itseasiassa joudun pohtimaan entistä enemmän, kun mietin vaalikoneen antaman tuloksen mielekkyyttä. Aika hyvin kyllä se "oma" puolueeni on löytynyt vaalikoneen kärjestä, jos lasketaan yhteen toplistan ehdokkaat.

En tiedä. Ehkä se ajatteleminen on tämänkin suhteen ajanhukkaa. Pitäisi vain antaa "puolueettomien" vaalikoneiden ja ammattimainostajien kertoa minulle ketä kaikki tänä vuonna äänestävät, minä mukaan lukien.

Don't worry, be happy

2007-03-14T17:07:00.000+02:00

Lienekö keväällä sormensa pelissä, mutta tämä tyttönen on onnellinen kuin mikä. Työllä ja sarjalla onnistumisia ainakin on vaikutusta. Taikissa meneillään oleva työpaja on antanut paljon enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Olen tyytyväinen omaan visiooni ja aijon antaa työpajan lopputuloksena Nokialle tarinan. Ihana saada luovuttaa ajatustyön tulokset luovassa muodossa!

Töissä olen toistaiseksi saanut ainoastaan erittäin hyvää palautetta ja olen suorastaan hämilläni huomatessani sopivani hyvin unelmatyöhöni paitsi omasta, myös muiden mielestä. Sanat loppuvat kesken, kun yritän kuvailla tätä tunnetta. Uskomatonta on sekin kuinka hyviin tuloksiin sitä voikaan päästä kun uskoo itseensä. Itsevarmuus ruokkii onnistumista ja välillä olen pelottavan itsevarma. Onneksi rahoituksen kurssin laskut ovat viikoittain palauttaneet maanpinnalle.

Paluu Blogistaniinkin on ollut virkistävää, vaikkei Misua lukuunottamatta vanhat lukijat olekaan tänne löytäneet tai ainakaan jääneet. Tarkoitus oli kyllä tällä kertaa olla asiallisempi ja blogata tärkeistä asioista kuten reiluudesta ja luomusta, mutta näin kiireessä omat asiat ovat ainoita, johon on aikaa. Tämä koko blogi on vielä raakile, mutta minulla on hienoja suunnitelmia kyllä.

Menneen talven lumia sataa kaatamalla

2007-03-12T17:12:00.000+02:00

Melkein olen selvinnyt siitä palautettavasta harjoituksesta ja 7 tunnista luentoja Taikissa. Melkein, sillä vielä pitäisi pinnistää harjoitus valmiiksi. Koska aikaa on kokonaiset 30 minuuttia, bloggaan rennon rauhallisesti täällä työhuoneessani. Rennon rauhallisesti, tuskin. Olisittepa kuulleet, kun vuodatin kaikkia elämäni epäkohtia puhelimessa Misulle. Kaikki kilometrin säteellä kyllä kuulivat. Kai se sitten kuitenkin on niin etteivät ongelmat kasannu, niitä vain tietyssä mielentilassa kaivetaan esiin puitten takaa ja kivien alta. Paitsi että luennoitsijat olivat maaiman huonoimpia, luokkahuone kylmä, ratikka myöhässä, pankkikortti kotona, ratikka liian täynnä, pää kipeä ja nälkä kova, niin lisäksi pitää tietty raivota sille miehelle.

Mies on joku sellainen vanha tuttu, joka nykyään on ystävän poikaystävän kaveri ja sitä kautta minulle näiden vuosien jälkeen kantautuu valitusta epäreilusta kohtelusta. No, jos ihan täysin puun takaa yht'äkkiä halutaan olla vakavissaan, kun aikaisemmin ollaan käyty bisneslounailla, niin kyllähän se vähän säikäyttää. Vähän niin kuin 12 tekstiviestin pituinen runo minun ja miehen ensimmäisestä tapaamisesta yhteisten tuttujen bileissä ennen yhtiäkään treffejä. Eikä niitä tosiaan koskaan sitten tullutkaan. Kolmas taas on ollut sitä mieltä, että ollaan seurusteltu kun ollaan kerran pidetty käsistä kiinni toisiamme. Metkaa kun en omien laskujeni mukaan ole seurustellut yli neljään vuoteen eikä minkäänlaista aikomusta ole siviilisäätyä muuttaakaan.

Mitä vaikeampaa, sitä parempaa tulosta.

Mitä muuta täällä on?

2007-03-11T15:54:00.000+02:00

Kiire ei ole mukava seuralainen. Petollinen se on, ja lamauttava. Tietyssä pisteessä työtaakka painaa niin ettei pysty edes aloittamaan. Tänään on juuri sellainen päivä. Kello soi aikaisin, mutta pää onnistui tappelemaan itsensä ylös tyynyltä vasta kymmenen aikaan. Tämän päivän tekemisillä täyttäisi helposti parikin päivää ja silti perustan tässä blogia ja olen siivonnut, jopa pessyt ikkunat.

Koska yritän laihduttaa, vaihdan perinteisen stressimässytyksen stressikahvitukseen. Jos minulla edes olisi aikaa nukkua ensi yönä, kiroisin kahvihammastani. Ensi viikko näytää hyvältä: Jo perjantaina pääsen kotiin ennen kuutta. Kiireessä aika toisaalta juoksee eikä unetonta tuskaa ehdi tuskailla ennen kuin viikonloppuna, jolloin on taas aikaa paitsi nukkua myös stressata jostain muusta.

Äänestäminen on aika vaivatonta nykyään. Vaalikoneessa menee korkeintaan 10 minuuttia jos sattuu olemaan sillä tuulella, että oikeasti vaivautuu ajattelemaan vaihtoehtoja, äänestyspaikalle kävelee 5 minuuttia ja itse äänestyspaikalla menee toiset 5, jos osaa valita oikean ajankohdan. Takaisin kävelyn voi yhdistää iltalenkkiin ja näin kansalaisvelvollisuuteen tärväytyy ainoastaan 20 minuuttia, mikä on ihan säällinen aika.

Maisteri olen ihan kohta, mutta tohtori vasta vuosien päästä. Minusta ihan aikuisten oikeesti on tulossa tohtori! Se on tässä viime kuukausien aikana tullut selväksi. Ja uusi työni, en pidä sitä, suorastaan rakastan sitä. Isä aina kehoitti kouluttautumaan, jotta en joutuisi tekemään fyysistä työtä kuten se. Tälläinen aivotyö sopii minulle. En siis oikeasti voi korostaa liikaa sitä kuinka paljon rakastan työtäni. Tunnen itseni niin onnekkaaksi joka aamu kävellessäni töihin ja asettaessani pienen kannettavani telakkaan työhuoneessa, jonka jaan ihanan työkaverin kanssa. Jos elämä nyt oikeasti jatkaa tätä rataa, voin melkein sanoa kaiken sen tuskan olleen tämän arvoista. Linkkaisin tässä Tiramisueg -vuosieni alkuun jos voisin.

En unohda enkä koskaan kasva antamaan anteeksi.